ILOISTA JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA!!!!!!

TOIVOTTAVAT: MARI, JANNE, HOIKKA ja TIKKU

Kaikki hyvin...

Hoikka on parantunut leikkauksestaan todella hyvin ja vaikuttaa jo omalta itseltään. Mahan arpikin on siisti eikä ongelmia ole ollut. Hoikka ei ole yhtään kiinnostunut haavastaan ja kuonokopankin on voinut jättää pois. Ratajuoksuharrastuksesta on ollut tosiaan se hyöty, että koppa oli Hoikalle luonnollinen juttu. Se ei juurikaan siitä välittänyt.

Ratakisat ovat jo unohtuneet mielestä ja ihan hyvä niin. Mutta eiköhän vuodenvaihteen jälkeen ajatukset siirry taas treenaamiseen ja tuleviin kisoihin. Minusta on aivan käsittämätöntä, että Hoikan juoksuajat on taaksejäänyttä elämää ja en osaa kuvitellakaan millaista on kilpailla ilman niiden tuomaa stressiä. Hoikan ensimmäisestä kisakesästä lähtien on aina eletty niiden varjossa. Jopa koejuoksut meni plörinäsi, Hoikan vuotojen takia. Mutta nyt voi huokaista helpotuksesta....vai voiko. Ainahan loukkaantuminen voi pilata kauden/kisat. Tai sitten Hoikkaa ei enää kiinnosta juosta ollenkaan. Mutta ajatus siitä, että Hoikka saisi kerrankin kisata koko kesän saa vatsani vipattamaan...:DToivotaan parasta...

Uskon, että ensikesänä Tikkukin pyrkii jo kovien juoksijoiden kastiin....

Toipumista

Pari päivää leikkauksesta takana ja Hoikka alkaa pikkuhiljaa toipumaan kovasta koettelemuksestaan. Kyllä mua on vähän sydämestä vihlonut ja olen potenut huonoa omaatuntoa, sillä eihän leikkaus ollut mitenkään välttämätön. Olen kovasti kuitenkin yrittänyt vakuutella itselleni leikkauksen hyvistä puolista ja ainakin märkäkohdun saaminen on nyt poissuljettu...

Dora sairasti märkäkohdun noin kymmenvuotiaana ja melkein vei koiran hengen. Dora oli alkaaut lyhyen aikavälin aikana saada toistuvia virtsainfektioita ja sillä oli voimakasta vuotoa juoksun aikana. Eläinlääkäri vakuutti minulle ettei kyse ollut kohtutulehduksesta, joten en osannut sitten asiaan reagoida tarpeeksi nopeasti. Yhden virtsatulehduksen jälkeen Dora alkoi voimakkaasti aristaa selkäänsä ja muutenkin liikkuminen oli vaikeaa. Ajattelin, että tulehdus oli levinnyt munuaisiin ja soitin eläinlääkäriasemalle asiasta. Vastaanoton virkailija sanoi, että vanhat koirat kärsivät usein selkäkivuista ja neuvoi ottamaan yhteyttä selkään erikoistuneeseen eläinlääkäriin. Varasin ajan pieneläinklinikalle ja sain sen viikon päähän soitosta. Päivää ennen varattua aikaa Doralla alkoi erittäin kamalan hajuinen vuoto ja koko koira alkoi olla todella huonokuntoinen. Toimitin Doran nopeasti eläinlääkäriin ja se leikattiin melkein samantien. Diagnoosi: märkäkohtu. Eläinlääkäri sanoi, että Dora ei olisi elänyt seuraavaan päivään, ellei sitä olisi heti leikattu. Koira oli kuulemma haissut vielä kamalammalta sisäpuolelta....enkä yhtään epäile....Leikkaus maksoi 617e...ja nyt Hoikan leikkaus puolta vähemmän... Nojoo...eli on siitä leikkauksesta jotain hyötyä....

Hoikka on kaksi yötä saanut nukkua välissämme ja se on ollut koiralle juhlaa. Tötteröstä luovuttiin heti ekana yönä, koska piiiiipitys oli ihan taukoamatonta. Laitettiin kuonokoppa tilalle ja Hoikka ollut todella tyytyväinen. Ei ole edes yrittänyt nuolla haavaa:D

Hoikka raukka

Hoikka leikattiin tänään päivällä ja nyt on vielä ihan pöppörössä. Toivottavasti se antaa meille anteeksi kurjan temppumme. Leikkauksen jälkeen oli kyllä kaipaillut omistajiaan ja komeasti ulvonut niin, että eläinlääkäriaseman henkilökunta oli soittanut hakemaan koiran kotiin. Nyt on raukka makaillut pedissään eikä sieltä ole liikkunut koko iltana. Välillä aina päästää pitkän piippauksen, jos ei huomioida tarpeeksi....Ruoka ei ole maistunut...

Tikku on ollut hieman ihmeissään Hoikan hitaista liikkeistä.

Leikkaus

Rennosti ollaan otettu. Olen jopa hieman nauttinutkin, että on kisatauko. Jos nyt oikein laskin niin kesän aikana ollaan käyty 18 kisaa läpi...Aikamoinen määrä.

Pitkällisten pohdintojen jälkeen tulimme siihen päätökseen, että Hoikka leikataan, ja nyt onkin ensi maanantaina varattu jo aikakin...Että hyvästi pentuhaaveet... Toisaalta leikkaus on tosi huojentava juttu, sillä Hoikan mielialanvaihtelut kierron eri vaiheissa on olleet tosi rasittavia. Kaikki jumittamiset ja murjottamiset on sen jälkeen taaksejäänyttä elämää. Juuri tällähetkellä Hoikka on mitä ihanimmalla tuulella; saattaa yks kaks illalla alkaa leikkimään itsekeseen pallolla tai pehmolelulla. Elämänilo on ehkä oikea sana kuvaamaan Hoikan olotilaa..Mutta sen taas tietää, että mitä lähempänä juoksuaika on niin sitä kireämmäksi Hoikan mieliala muuttuu...Toivottavasti leikkaus tuo jotain muutosta siis tähän asiaan....:D

Vikat kisat!

Nyt loppui kausi meidän osalta. Tänään oli vikat kisat Tuomarinkartanolla (Team race). Kummaltakaan ei mennyt kisat ihan putkeen, mutta ei sen niin väliä. Ei nyt jaksettu niin kauheasti satsatakaan, kun harkkoja ja kisoja jäi väliinkin...

Kisakauden ehdottomia kohokohtia oli Hoikan Tähtisprintteri-kisan hopea sekä HSKP-mestaruus.

Tikun osalta parhaita hetkiä oli JK-nelonen sekä SM E-finaalin voitto!!!!Myös Mikkelissä Tikku laittoi hienosti parastaan:D

Nyt on katseet suunnattu kohti ensi kautta ja sen tuomia uusia haasteita. Toivottavasti molemmat koirat säilyttävät innon juoksemiseen ja pysyvät terveinä. Ja ei sitä tiedä, jos vaikka lauma kasvaa vielä yhdellä koiralla..

Aurinkoa ja pihatöitä

Ihana ilma. Ollaan taas nautittu täysin siemauksin!!!

Täältä tullaan...

Vauhdin riemua!!


Auringonpalvoja #1

Syystunnelmia

Ota kiinni jos saat...(Tikku näyttää ihan "hyppyoravalta")

Mä teen susta kuuron..

Tässä istun enkä muuta voi

Missä Tikku?

Puolikkaalla kielellä on helppo juoda näin isosta astiasta

Tänään ollaan oltu koko perhe pihatöissä. Nurmikkoa ajeltu, paikkoja siistitty talvea varten...Koirat olleet tosi aktiivisia omissa hommissaan ja olen töiden lomassa käynyt papparazzina ikuistamassa niiden leikkejä...Ihana päivä ollut:D

Team-race

Ei olla kauheasti pingotettu. Ajatukset on jo näköjään lähteneet harhailemaan tulevista kisoista jo ihan muuhun...Vähän on haikeakin mieli, kun tietää, että pitkä talvi edessä ja radat hiljenee...Voi kun talvi olisi kaunis ja runsasluminen. Koirienkin kanssa on kiva liikkua, kun ei tarvi sohjossa kyntää...

Jos kaikki menee, niin kuin on suunniteltu (ja muistetaan ilmottautua), niin meidän osalta viimeiset kisat ovat Helsingissä juostava Team-race. Ihana Pikku-Tikkumme on kutsuttu silloin juoksemaan!!!Hoikkakin varmaan osallistuu sijoitusjuoksuun, mikäli kutsua joukkueeseen ei tule...Hoikkiksen kunto ei nyt ole ihan sitä, mitä se voisi olla, mutta ei siitä kannata stressiä ottaa...Ensi kaudella sitten...

Hoikan leikkauttaminen on ollut paljon mielessä. Mitään päätöksiä ei ole tehty, mutta hieman ollaan kallistuttu leikkauksen puolelle. Jos juoksuajat eivät kokoajan pilaisi Hoikan kausia, niin sen voisi ihan hyvin jättää tekemättä. Itse uskon, että Hoikan raskautuminen olisi mahdollista, mutta en oikein jaksa enää yrittää...Voihan tietenkin olla, että Hoikka ei leikkauksen jälkeen palaudu enää parhainpaan juoksuterään. Eli suo siellä, vetelä täällä...Juostaan sitten vähän hitaammin...:D

Kisakaudenlopetus....

Kisakausi alkoi unohduksella ja kai ne pitää myös lopettaa samalla tavalla...

Eli unohdimme ilmottautua ensi viikonlopun kisoihin Hyvinkäälle. Että sillee....Katotaan kehtaako naamaa näyttää vikoissa kisoissa...

Mitä Tikku etsii?

Tikku on viimeaikoina viihtynyt pihalla. Pari tuntiakin saattaa vierähtää, kun Tikulla on jotain tärkeää tekemistä? Mutta vielä ei ole selvinnyt, mitä Tikku pihalta etsii? Sinänsä todella hämmästyttävää, koska aikaisemmin oli ihme, jos koirat viihtyivät edes 15 min ulkosalla. Pihallamme olevan lammen takana on ehkä noin 700 neliön pöheikkö/heinikko ja siellä Tikku viettää aikaa nenä lakoontuneiden kasvien, pensaiden ja ruohon alla. Nenä käy ja Tikku on tarkkana, mutta koskaan se ei tunnu löytävän mitään. Parin tunnin etsimisen jälkeen koko koira on aivan mudan ja hiekan peitossa, eikä se tunnu sitä juuri haittaavan...

Olen paljon katsellut "vanhoja" valokuvia ja fiilistellyt koiriemme pentuaikaa. Allaolevassa kuvassa poseeraa Hoikan lisäksi Hanski ja Blanca, jotka ovat sille edelleen tärkeitä. Hoikka suhtautuu erittäin varauksella muihin koiriin, mutta jostain syystä se täysin avoimesti hyväksyy oman veljen ja emon. Pienenä Hoikka piti kovasti muista koirista ja koirapuisto oli sen lempipaikka. Mutta Tikun muuttaessa meille kaikki muuttui. Hoikasta tuli masentunut ja Tikun läsnäolo oli jotain aivan kamalaa. Se änkesi kirjahyllyihin tai nukkui ovensuussa. Ehkä noin vuosi meni, että Hoikka täysin hyväksyi Tikun laumaan. Tikun tulon seurauksen Hoikan luonne muuttui, iloisesta koirasta tuli kärttyinen laumanjohtaja...

JK-2008

Tikku Juoksukuningatar-kisan finaalin 4s. Omistajat oikein iloisia pienen rimppakintun sijoitukseen. HYVÄ TIKKU!

Hoikalla ei mennyt kauhean putkeen oma lähtö, mutta ei sentään kääntynyt kopissa. Maalissa Hoikka haastoi riitaa, mikä oli tietenkin tosi harmittavaa.

Kaiken kaikkiaan kisat aivan älyttömän ihanat. Aurinko paistoi taivaan täydeltä ja älykkäät järkkärit olivat jättäneet turhat koirien esittelyt pois. Edes Tikun ekan lähdön uusiminen pupuongelmien vuoksi ei haitannut kisojen kulkua, vaikka sitä kerkesinkin jo äänekkäästi kirota. Tikulla on ollut kauhean huono onni pupujen suhteen, sillä Mikkelissä, Tuomarinkartanolla sekä nyt Tampereeella pupun temppuilut ovat olleet enemmän sääntö kuin poikkeus...

Harkat

Olipa hauskat harkat Tuomarinkartanolla. Mentiin aika myöhään, kun ei töiltä aikaisemmin päästy. Saatiin vuoronumero 71. Tylsissämme ajeltiin maskuun kattelemaan huonekaluja ja palattiin hetken päästä takaisin, joilloin mentiin numerossa 31. Kierrettiin 2 kertaa rata ja pellot ympäri ja näin oli jo numero 59. Olisikohan ollut numerossa 63, kun tuli ilmoitus, että on liian pimeää ja rahat voi hakea takaisin....Jippii...

Ihme kyllä kumpaakaan ei v...tanu hirveesti. Tietenkin hiukan pänni, mutta massiivista raivonkiehuntaa ei potenut kumpikaan. Tosin jo eilen mietittiin, että jaksaako lähteä, kun kuitenkin joutuu odottamaan pitkään ennen juoksua...no joo...aivan sama...

Siinä odotellessa kehitettiin mielettömiä parannusehdotuksia harkkoihin :-D kuten, että joka 5s lähtö oli sellainen ryhmälähtö, johon voisi ilmoittaa koiransa. Lähtöön otettaisiin aina 6 koiraa...Näin ei tarvitsisi juosta ympäriinsä ja kysellä, että pääseekö samaan lähtöön teidän haukkujen kanssa?Toinen idea oli, että koejuoksijat ottaisivat myös vuoronumeron. Tämä helpottaisi treenailijoita, jotta he voisivat paremmin ajoittaa koiransa lämmittelyn.

Minulla on jo pitkään ollut ideana, että juoksukilpailuun pitäisi kutsua näyttelytuomari, jonka luokse koiran voisi omien lähtöjen välissä viedä. Ikäänkuin drive-in perjaatteella. Tuomari sitten kertoisi onko koira H vai EH vai jotain ihan muuta. Näin ei tarvitsisi luupääjuoksijoita viedä näyttelyihin "sipsuttamaan". Meidän koirista ei näet varmaan koskaan tule ratavalioita, koska omistajien kiinnostus näyttelytouhuja kohtaan on täysi nolla...Mutta kai siinäkin on kyse omista valinnoista..:D Muistan Doran kanssa käyneeni n 5 näyttelyssä (3pentukisaa), joista paras anti tuli viimeisessä messarin näyttelyssä, josta Dora sai turkin värityksen takia O. Oli siinä mieliala korkealla (http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=SF16305/93&R=15.4) :DNyt ajatuksena, että veisin koirani näyttelyyn, jossa saisin kuulla, kuinka ne ovat liian lihaksikkaita, karvattomia, liian karvaisia, liian laihoja, liian matalia, liian pystyt korvat, saa päässäni torvet soimaan...joo ei kiitos :-).

No juu. Kaiken kaikkiaan tää päivä ei ollut niin kauhea pettymys, kun voisi kuvitella. Koiria tuli ihan reippaasti ulkoilutettua ja ilmassakaan ei ollut valittamista.

Kuva on otettu Tikun ensimmäiseltä kotiviikolta...:)

Laiskottelua

Tää päivä on laiskoteltu. Tai oikeastaan minä ja koirat, Janne on tehnyt ahkerasti töitä pihalla. Koirille ilma on ollut liian kylmä, jotta ne menisivät Jannen kaveriksi pihalle. Kattellaan, jos huomenna mennään harkkoihin...

Meillä on hiukan pentukuumetta ja kovasti mietimme kolmannen koiran hankintaa...Menee kuitenkin kevään puolelle...ja muutenkin tämä syksy on jo niin kiireinen ja melkein joka viikonloppu on jo täyteen buukattu...

Aloitettiin tänään Tikulle b/monivitamiinikuuri, jos se edes vähän auttaisi tuohon halvaantuneeseen kieleen. Keinot on aika vähissä, mutta ainahan sitä kannattaa kokeilla. Ei siitä haittaakaan ole. Tikun kielihän ei ole kokonaan halvaantunut vaan toinen puoli. Kieli lipoo vain toiselle puolelle. Tästä huolimatta Tikku pystyy syömään, juomaan sekä hoitamaan itseään. Hieman hitaammin tosin kuin terveet koirat.

Päivänkuvassa Hoikka pelaa älypeliä. Siltä ei mene edes puolta minuuttiakaan, kun kaikki luukut on avattu ja namut syöty. Hoikka oppi tämän taidon jo pienenä pentuna...

HVK-cup

Tänään juostiin hvk-cup sekä sijoituslähdöt. Hoikkakin pääsi cuppiin mukaan, vaikka oli vasta toisella varasijalla. Sijoitus ei päätä huimannut, Hoikka oli finaalilähdön viimeinen. Mutta aika oli ihan hyvä 23.76, eli vauhtia alkaa jo vähän löytymään. Tänään Hoikka ei kääntynyt kopissa, mikä on sekin todella hyvä merkki. Viime syksynä Hoikka pääsi juuri kuntoon kauden vikoissa kisoissa. Taitaa käydä tänäkin vuonna samalla tavalla. Seuraava kisa Hoikalla on sijoitusjuoksu 21.9.08.

Tikku juoksi 350m sijoituslähdön. Koiria oli lähdössä 3 ja Tikku tuli toiseksi. Lähtö oli tosi tasainen ja Tikku hävisi voittajalle vain 0,05s. Tikun aika oli 24.25 eli ilman sertiä jäätiin. Mutta väliäkö tuolla. Rimpula tappoi rättiä aivan onnessaan. Tikun seuraavat kisat on Kuninkuusjuoksut 21.9.08. Tikulla on luokituspisteet 6!!!!!Kohti ykköstä mennään:D


Tänään oli kamalan kylmä päivä ja tytöilläkin piti olla takit kokoajan päällä. Muuten kisat oli todella leppoisat ja selvittiin ilman sählinkejä. Hieman tunnelmaa laski yhden salukin loukkaanuttua juoksun aikana...:(
Nyt kun syksy on saapunut niin on hyvä kaivaa kesävalokuvat esiin ja muistella niitä muutamaan kaunista päivää, joista saimme kesän aikana nauttia...;) Kuvat on otettu pihaltamme.

Hoikka palautuu

Tänään oli tarkoitus tehdä pieni metsälenkki, mutta kävelin vähän harhaan ja näin tehtiinkin vähän pitempi... Hoikka innostui jo sisällä, kun kysyin koirilta, että lähdetäänkö käymään ulkona? Olin aika yllättynyt sen reaktiosta edellisten kertojen nihkeyden vuoksi. Portilla Hoikka hieman jumitti, mutta ei tarvinnut kuin muutama kerta rohkaista, niin jo mentiin. TODELLA IHANAA. Olen ollut vähän harmissani mustavalkoisen tempuista, mutta niiden kanssa on vain opittava elämään. Hauska kuitenkin huomata, että jumittaminen ei ole pysyvä olotila:D

Meillä oli oikein rentouttava metsälenkki eikä mitään katastrofeja sattunut. Sitä kun ei koskaan tiedä etukäteen. Koirat totteli hyvin ja mun ei tarvinnut saada sydäreitä jatkuvalla syötöllä. Olin varautunut nappuloin, joten sain koirat aina hallintaan hyvinkin äkkiä. Olen hieman hermoheikko, joten ei kai ihme, että Hoikkakin hermoilee aika-ajoin.

Jossain vaiheessa meitä vastaan käveli nainen, joka talutti isoa mustaa suursnautseria. Nainen kertoi saaneensa huutia naapurissamme asuvalta pariskunnalta pitäessään koiraa vapaana. Olen aika epäsosiaalinen ihminen ja tutustunut naapureihini todella hitaasti vaikka vuoden jo ollaan asuttu täällä. Janne taas on hyvinkin paljon ollut heidän kanssaan tekemisissä. Kerran muistan kyllä itsekin saaneeni kamalat huudot Tikun karatessa naapuriin. Janne rakensi aidan ennätysvauhtia pihamme ympäri ja sen jälkeen kukaan ei ole paasannut. Tietenkin mua harmitti tytön/naisen puolesta sillä pidän itsekin koiria vapaana metsässä. Koskaan en kuitenkaan teillä tms tai jos ihmisiä tulee vastaan. En tiedä, miten treenaisin koiria, jos en pitäisi koiria irti.....metsässäkään. Sipoon koirametsä ei ole kauhean kaukana meiltä, mutta eihän sinne viitti aina ajaa, kun metsiä on tässä lähelläkin. Ihan jo saastumisen/ilmaston muutoksen kannaltakin ajateltuna...

Räpsin kuvia aina kun näin jotain mielenkiintoista. Kaatunut puu, kaatunut sieni, vihreää sammalta...ym. Koirat vilahtelevat linssiluteina:D

Metsällä

Ihanaa....tänään päästiin metsälle koko perheen voimin. Hoikka pani hanttiin taas kotiportilla, mutta tälläkertaa se ei jäänyt sinne kököttämään vaan lähti hitaasti kävelemään perässämme. Meidän muiden käännyttyä ryteikköön Hoikka jäi tielle pällistelemään ja yritti vielä saada muuta laumaa palaamaan. Pari juoksuaskelta sai Hoikan luovuttamaan ja sekin käänsi kurssinsa kohti pöheikköä. Joka askeleella Hoikka reipastui ja kohta jo käveli yhtä ripeästi kuin muutkin....IHANAA.

Metsässä Tikku taas haisteli ahkerasti ja tarkasti joka kohdan. On niin ihana seurata Tikun liikkeitä, kun se niin tomerana ja reippaana tutkii paikkoja. Hoikkakin alkoi rentoutua ja otti välillä pieniä pyrähdyksiä saaden Tikunkin innostumaan ja haukkumaan "siskoaan". Metsä reissun jälkeen kiersimme vielä kauniin metsätien, joka kulkee Bisa-järven ympäri. Sotunki on kyllä kaunis paikka asua ja metsäreitit aivan uskomattoman ihania. Mikä parasta, ne alkavat ihan kotioveltamme. Emme olisi varmasti koskaan muuttaneet tänne, ellei noita karvakasoja kuuluisi perheeseemme. Kulosaaren kerrostalo kolmio olisi aivan hyvin riittänyt meille kahdelle. Tietenkin kuvittelimme tänne muuttaessamme, että koirat olisivat iloisia omasta pihastamme mutta eipä se heille kauheasti merkitse. Silloin tietenkin viihtyvät, kun on kaunis sää ja olemme itsekin siellä touhuamassa. Ruohon ja mullan syöminen on ehkä kaikista kivoin harrastus, mitä karvakuonot tietävät...

Metsässä oli sen verran hämärää, että kuvista ei tullut kauhean hyviä. Päivän kuvassa Hoikka reippailee ja hyppää näyttävästi ojan yli. Sääli, että valo ei ollut ihan riittävä...

sataa sataa ropisee..

Maanantaina koirat olivat ihan reporankana. Aamulla, kun heräsin niin vastassa ei ollut ainuttakaan pitkäkuonoista. Hoikka makasi omalla pedillään makuuhuoneen portin luona ja Tikku omallaan olohuoneessa. Oli vissiin rankka viikonloppu kummallekin...

Kunnon lenkit ovat nyt olleet vähän tiukassa huonon sään vuoksi, sekä muiden velvollisuuksien painaessa päälle. Olen nyt kaksi päivää iltavuorossa ja olen kotona vasta yhdentoista aikaan. Päivällä aika on mennyt oman kunnon kohottamiseen.Työni dementiakodissa on senverran raskasta, että pelkkä koirien kanssa tuouhuaminen ei riitä vastapainoksi..Mutta ei sen puoleen Hoikka ei kävele askeltakaan vesisateessa, joten turha edes yrittää...

Luin viikonloppuna lehdestä, kuinka paljon muovi kuormittaa maapalloa ja kuinka se on jo pilannut arvokasta luontoamme. Maapallon merissäkin lilluu aivan käsittämätön määrä muovijätettä ja se ei maadu, vaikka kuinka pitkään siellä kelluisi. Itselläni nousi palakurkkuun ja tänään päätin tehdä ekoteon. Ostin bodyshopista shamppoota ja hiustenhoitoainetta, joiden purkit voi palauttaa takaisin kauppaan ja muovista valmistetaan energiajätettä. Tämä on pieni alku, mutta jostain se on aloitettava. Ainakin minulla kiinnostus heräsi kierrätysaiheeseen ja toivonkin, että tulevaisuudessa saisin kaikki jätteemme jonkinasteeseen kierrätykseen.

Turku cup

Turun kisat takana. Miten niitäkin nyt lähtisi kommentoimaan....

Hieman tunteita nostatti Hoikan kopitus, josta tuli kauhea farssi. Yksi koirista karkasi omistajaltaan ja pyöri pitkän aikaa maassa välillä jopa ylösalaisin naisen yrittäessä saada siitä otetta. Taisi pari kertaa kieltäytyä jopa koppiin laitostakin. Jossain vaiheessa samainen koira oli väärässä kopissa ja tuntui ettei piina lopu ikinä. No joo. Minä olisin räppässyt jo diskiä moisesta pelleilystä mutta jostain syystä koko touhu katsottiin läpisormien. Olin niin ällistynyt koko tilanteesta, etten saanut suutani auki ja huomauttanut asiasta. No joo. Olin aika raivona lähdön jälkeen ja kiukkua lisäsi vielä Hoikan rähinä pupun luona. Taisin nostaa Hoikan takajaloista ilmaan, että sain sen irti hässäkästä. Hoikka oli lähdön toinen ajalla 20.56. Ollaan mietitty, että taitaa olla oikeasti sekuntin parempi sillä mielestäni mikään lähdön aikana ei selitä moista notkahdusta....mutta aivan sama. En jaksa noita aikoja enää alkaa spekuloida...

Tikku juoksi aivan itsensä näköisen kisan. Omistajien mieltä lämmitti tietenkin, ettei nakupelle jäänyt Turku-cupin viimeiselle sijalle. Olisiko peräti 10/13.

Mutta vaikka Tikku ei sijoituksilla häikäisekään niin ei voi olla ihailematta pikkukoiramme räjähtävää lähtöä. Ihan tippa tulee linssiin. Ylläoleva kuva on syy siihen, miksi Tikku ylipäätään kilpailee:D

Ensi viikonlopusta sen verran, että mennään HVK:n kisoihin sijoituksista kisaamaan. Ratamestaruuskisat jää väliin. Ei ole oikein intoa nyt kun Hoikka ei selvästikään nauti kisailusta. Kolme lähtöä on liikaa sen kunnolle ja mielenterveydelle:D

Hyvinkään kisat!

Foto:Ilkka

Tänään Hyvinkää kutsui. Ihan kivat ja suht reippaat kisat. Hieman ajanotto tökki mutta ei nyt kauheasti yllättänyt. On vähän ollut ongelmana joka kisassa.

Hoikka pelleili taas kopissa ja kääntyi heti ympäri sinne päästyään. Sain juuri pamautettua oven kiinni nokan edestä, ettei livahtanut pihalle. On näköjään omistajat tuoneet liian aikaisin koiran radalle:). Onnellisia ovat omistajat, joiden koiraa ei vaivaa valeraskaus/masennus kiiman jälkeen:) Tosin nyt harrastaminen on leppoista puuhaa, kun ei tarvitse voitosta jännittää:D Hoikka oli päässyt kovaan lähtöön; kavereina juoksi velipojat Hansi ja Rokka sekä Baxter ja Fibi. Kopissa kääntymisestä huolimatta Hoikka sai hyvän lähdön ja oli heti Fibin takana kakkosena. Tietenkin pitkäjalkaiset pinkoivat sen ohi heti tilaisuuden tullen. Kaikkien yllätykseksi Hoikka ei ollut viimeinen maaliintulija vaan peräti tokavika. Mikä lie moka Baxterille tullut juoksun aikana:) Mutta Hyvä Hoikka, ollaan susta ylpeitä!!!

Tikulla ei mennyt ihan putkeen oma lähtö ja viimeisenä tuli maaliin kovasta pinnistyksestä huolimatta. Raukka oli parikertaa tönäisty poikittain juoksun aikana, mutta ei se ole ihme noin ilmavalta koiralta...:) Intoa Tikulla on vaikka muille jakaa ja kiljuminen aloitetaan jo hyvissä ajoin ennen radalle pääsyä. Joku saattaa ihmetellä, miksi Tikku kannetaan aina kopeille, mutta sitä remmissä sinkoilemista ja jumalatonta äläkkää on todella hermojaraastavaa seurata. Tikku on myös niin kaponen, että pujottelee valjaistaan helposti ulos...

Ihan ok kisa kaiken kaikkiaan. Ilmoissakaan ei ollut vailittamista.

Huomenna on kisat Turussa. Toivottavasti ilmat suosii silloinkin. Sateella kaikki on aina tyyyyylsempää.

Ensiviikonlopun kisoista en osaa vielä sanoa, että mennäänkö vai ei. Ailahtelen taas kahden vaiheella, eli parempi olla kirjoittamatta yhtään mitään...:)

Kuva on otettu eilen. Kiitos Ilkalle!! Kuvasta ei uskoisi, että koira on sama kuin pari päivää sitten metsälenkillä. Niin vauhdikkaasti siinä mennään!

Hoikka jumittaa...

Ajattelin tänään viedä koirat pitkälle metsälenkille, mutta toisin kävi. Hoikka alkoi jumittaa jo melkein heti kotiportilla. Se teki selväksi, ettei lenkki sovi hänen suunnitelmiin. Vaikka kuinka houkuttelin, maanittelin ja lopuksi jo vähän hermostuinkin niin ei meidän pieni mustavalkoinen koiramme suostunut ottamaan askeltakaan. Jossain vaiheessa kaappasin Hoikan syliin ja kannoin sitä pitkät tovit. Ajattelin, että jos saan sen kotiportilta kauemmaksi, niin se unohtaisi koti-ikävän. Tikku juoksenteli onnellisena pitkin mättäitä ja nuuhki joka kivenkolon. Mutta Hoikka ei suostunut ottamaan askeltakaan ei eteen eikä taakse. Lopuksi annoin periksi ja kannoin Hoikan takaisin kotiin.

Tämä ei ole mitenkään tavatonta Hoikalla. Jos ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Mutta hiukan minulle jäi epäillys, että onko nyt kaikki kotona. Toisessa takatassussa on pieni ihorikko, mutta ei Hoikka sitä aristanut eikä ontunut. Hoikkaa on kyllä aina ollut vaikea treenattava, koska jos se ei ole sillä tuulella niin askeltakaan ei kävellä. Voihan tietenkin olla, että kiimasta on liian lyhyt aika. Tuntuu kuitenkin niin hassulta, että viikonloppuna se oli intoa täynnä metsässä.

Viikonloppuna on kaksi kisaa, ja jos Hoikka ei yhtään piristy, niin on varmaan turha sitä ottaa mukaan.

Metsälenkiltä oli tarkoitus ottaa muutama juoksukuva mutta saatiin jotain ihan muuta. Kuvassa näkyy, miten Hoikka ei ota askeltakaan...Kuvaa klikkaamalla kuva suurenee ja onneton koira erottuu metsän keskeltä.

Harkat

Tänään ajeltiin oikein Hyvinkäälle harkkoihin. Syynä tähän rankka vesisade, joka aika takuuvarmasti hyydyttäisi Tuomarinkartanon pupun. Olin varustautunut kunnon sadepukuun, mutta käytännössä Hyvinkäällä ei satanut juuri ollenkaan.

Hoikka ja Tikku juoksivat tänään 350 samassa lähdössä. Meillä kävi hyvä tuuri eikä jouduttu odottamaan vuoroamme kuin ehkä vartti. Ja tultiin vielä aika myöhään paikalle!!

Lähtö meni ihan ok molemmilta koirilta paitsi, että Hoikka kääntyi kopissa.Onneksi se ehti kääntyä oikeinpäin, kun pupu tuli. Olin melko yllättynyt kääntyilyyn, koska onhan Hoikka jo ihan kokenut ratakoira. Mutta ehkä se juoksuaika vielä painaa taustalla. Itse juoksusuoritus oli Hoikan juhlaa vaikka Tikku kovasti pani kampoihin takasuoralla. Olisiko peräti johtanut Hoikkaa. Mutta niin se Hoikka vain oli ensimmäisenä maalissa aikaan 23.80. Olen tätänykyä hiukan skeptinen noiden aikojen suhteen, joten jätän kommentoimatta...

Tämmönen päivä tänään...

Kuva on Mikkelin juhannusjuoksuista vuodelta 2007

maanantai

Ihana nähdä miten Hoikka alkaa toipumaan juoksuajan masennuksestaan ja juokseminen taas maistuu. Usein puhumme, että kiiman jälkeen Hoikka alkaa taas olla oma itsensä, mikä tarkoittaa sitä, että koira ei ole masentunut eikä ylivirittynytkään. Ennen juoksua Hoikka on aivan kamalan takakireä, eikä yhtään katso kenelle leukaansa louskuttaa. Juoksun jälkeen taas masentunut eikä suostu askeltakaan kävelemään hihnassa. Mutta näiden kausien jälkeen Hoikka nauttii täysin siemauksin ulkoilusta ja juoksemisesta.

Tulimme juuri pihaltamme ja koirat vetelivät mieletöntä rallia toistensa kanssa. Tikku on aina hiukan varuillaan leikkiessään Hoikan kanssa. Mutta heti kun Hoikka menettää kiinnostuksen Tikkua kohtaan alkaa jumalaton räksytys. Tikku säksättää korvan juuressa ja Hoikka ei ole kuulevinaankaan, koska hän on aina se joka aloittaa leikit.

No ei voitu haavereilta välttyä tälläkään kertaa ja Tikku sai pitkän haavan etusääreen (tai miten sitä kohtaa nyt kuvaisi parhaiten). Ihan sen näköinen, että joku risu olisi siihen tökkäissyt. Jotain hyötyä on Tikun epäkuntoisesta kielestä, koska tuskin ylettyy sillä haavaa nuolemaan. Tosin Tikku on taitavasti oppinut käyttämään kieltään, vaikka se lipookin aina vain toiselle sivulle.

Ratauutisia sen verran, että koirat juoksevat ensiviikonloppuna molempina päivinä. Lauantaina Hyvinkäällä ja sunnuntaina Turussa. Täytyy nyt ottaa kaikki ilo irti viimeisistä kisoista, kun niitä kuitenkin talvella kaipaa. Olen miettinyt myös Hoikan kohtaloa tulevassa whippettien ratamestaruuskisoissa, että kannattaako sitä laittaa puolikuntoisena saamaan huonoja tuloksia ja sijoituksia. Mutta sitten havahduin siihen tosiasiaan, että eihän koirat ymmärrä näistä tuon taivaallista. Ne haluavat vain juosta ja sijoituksista viis. Ja näin ongelma ratkaistu. Hoikka osallistuu kisoihin, mikäli koira sekä omistajat terveenä pysyvät.

Päivänkuva on kuva Hoikasta juuri uuteen kotiin saavuttuaan. Voi miten ihanat pienet hampaat sillä oli!!!!

pupuja ja karhuja

Tänään aloitettiin aamu reippaalla metsälenkillä. Ilma oli ihan ok ja loppumatkasta aurinkokin paistoi. Emme ole vähään aikaan käyneet lähimetsässämme. Pidän enemmän kuljeskella metsässä talviaikaan, jolloin on kaunis valkoinen hanki ympärillä. Talven hyvä puoli myös on, että itikoita ja kasvillisuutta on vähemmän käärmeistä nyt puhumattakaan. En niin käärmeitä kylläkään kammoa, mutta tietenkin koirien puolesta pelkään. Talvella on myös kätevää seurata jäniksien jälkiä. Jos polullamme on paljon tuoreita jälkiä, niin yleensä vaihdan suuntaa. Tällä yritän minimoida kohtaamiset pupujen kanssa.

Kesällä pupujen liikkeitä on vaikeaa ennustaa. Tietenkin, jos tietää, että metsä kuhisee pupuja niin eihän siellä hirveästi kannata koiraa irti pitää. Tiedän, että metsässämme on pupuja, mutta lukumäärää on vaikea hahmottaa. Todella harvoin olen niihin törmännyt ja koskaan ei ole ollut koiraa mukana. Paitsi tänään!!!!Tai oikeastaan Hoikka sen löysi ja lähti perään. Aluksi kattelin tyytyväisenä, että onpa Hoikka piristynyt juoksun jälkeen, kun niin terhakkaasti juoksee ja loikkii pitkin puskia ja mättäitä. Samassa esiin ryntäsi pupu ja Tikkukin paineli perään. Huusin ja kiljuin kauhuissani koiria palaamaan, mutta eihän se mitään auttanut. Aina silloin tällöin koirat juoksivat esiiin ja taas katosivat ryteikköön. Näin silmissäni jo kauhukuvan, kuinka koirat juoksevat pois näkyvistä ja tulee kuoleman hiljaista. Jatkoin karjumista ja kohta koirat palasivatkin luokseni. Kehuin koiria valtavasti luoksetulosta ja huokaisin syvään helpotuksesta. Retki olisi voinut päätyä pahemminkin. Olin niin kiitollinen älykkäälle pupulle, joka osasi harhauttaa ja piiloutua. Kiitos pupu!!!Eihän noita hölmöjä enää kiinnostanut sitä etsiä, kun eivät nähneet. Laitoin koirat kiinni, koska en jaksanut toista sydäriä saman reissun aikana.

Jossain vaiheessa törmäsimme toiseen elävään, nimittäin ihmiseen, joka oli tullut poimimaan marjoja tai sieniä ainakin korista päätellen. Tämä hieman kypsempään ikään päässyt nainen kysyi minulta, että onko näkynyt karhuja? Olin ihan ihmeissäni; Karhua, täällä???Oli kuulemma pariviikkoa sitten ollut lähistöllä valtavia möyrimisen jälkiä sekä ulostekasoja, joita epäiltiin karhun jättämiksi. Yök. Vaikka karhu on upea eläin, niin pelkään niitä todella paljon. Nainen sanoi, että ei minulla kuulemma olisi mitään hätää, kun mukanani oli kaksi koiraa, jotka kyllä karkoittaisivat karhun muualle. En olisi siitä niin vakuuttunut. Ne varmaan karkaisivat, jos vapaana olisivat. Ei minun kohtalo niitä kiinostaisi. Nainen luotti kulkusien voimaan, joita roikkui korin kyljessä...No jooo....entisenä partiolaisena olen paljon metsässä kulkenut, mutta koskaan en ole mihinkään vaaralliseen elikkoon törmännyt. Ehkä sitä vanhmmiten tulee liian herkäksi. ..

ei kisoja!

Tylsääääää!!!!!

Hoikka ja Tikku eivät pääse kisaamaan sunnuntaina. Laitettiin koirat sijoituslähtöön, mutta muita osallistujia ei tullut ja kahden takia lähtöä ei järjestetä.......Onpa harmi ja tosi TYLSÄÄ.

Viikonloppuna täytyy sitten viihdyttää koiria muilla keinoilla....

Huomenna voisi tehdä piiiitkän metsälenkin ja ottaa kamerankin mukaan, jotta voisi tätäkin blogia koristella uusilla kuvilla. Täytyy sanoa, että olen jäänyt pikkuisen koukkuun tähän kirjoittamiseen...Vielä, kun keksisi jotain järkevää kirjoitettavaa....Aikaisemmin ajattelin, että mitä järkeä minun on kirjoittaa blogia, kun tuskin juttuni ketään kiinostaa. Mutta nyt olen tajunnut, että itseä varten tätä kirjoitetaan. On mahtava tallentaa nämäkin hetket koirien kanssa, joiden elämänkaari on kuitenkin ihmisiin verrattuna niin lyhyt. Liian lyhyt...Pikkuisen harmittaa, että Doran aikaan ei tullut kirjoitettua mitään...

No joo. Ylläoleva kuva on vuoden takaa ja olen jo unohtanut missä yhteydessä se on otettu. Tikku on välillä sellainen pelleilijä, että pakko räpsäistä kuva...

Sohva

Ylläoleva kuva on osittain lavastettu. Kuvan ottamista varten keräsin täytteet lattialta ja hain syyllisen paikalle. Aitoa ovat kuitenkin kuvan henkilöt; Tikku, sohva ja täytteet. Meidän sohva on jo vuosia näyttänyt pureskellulta ja möyhennetyltä. Käytnnössä siitä lähtien, kun Hoikka muutti taloon. Sohva on ommeltu kasaan pariinkin otteeseen, mutta aina joku reuna repsottaa, kiitos pienten karvaisten ja pitkäkuonoisten tuholaisten. Hoikka jätti sohvan rauhaan aikuiseksi kasvettuaan, mutta Tikku on sitkeästi jatkanut perinnettä. Jopa niin sitkeästi, että omistajat ovat nostaneet kädet pystyyn. Joka kerta kotiin saapuessa on jo itsestään selvää työntää muutama kourallinen täytettä takaisin sohvaan, ennen kuin siihen istuu. Jos vieraita tulee, peitetään revitty kohta kauniilla torkkupeitolla ja asetetaan tyyny päälle. En tiedä kuinka kauan vieraita kehtaa kutsua kyläilemään. Tähän asti en ole jaksanut asiaa paljon häpeillä. Mitään mieltä ei ole ostaa uutta sohvaa, koska todennäköisesti se kokisi yhtä tuskallisen kohtalon; elävältä syömisen.

Löysin yhden hyvän kuvan Dorasta ja oli pakko laittaa se esille. Kuvassa Dora on todella valppaan oloinen ja ikää on kuitenkin yli 11v. Dorasta ei ole paljon digikuvia, mutta paperiversiona löytyy monta sataa. Pentuna D oli niin ihanan näköinen, että ihmiset tulivat sitä kadun toiselta puolelta ihailemaan. Turkki oli kuin lampaanvillaa ja ilme suloisen pehmolelun.

Tuntuu kuin Doran kuolemasta/elämästä olisi ikuisuus aikaa, mutta ei siitä ole kuin 3,5 vuotta. Eihän se ole kuin hetki. Olin unohtanut, miten muhkea turkki Doralla oli viimeisinä vuosinaan. Turkin huono puoli oli, että karvanlähdön aikaan (joka oli 2 krt vuodessa) sitä todella lähti. Harjatessa karvaa saattoi kertyä monta muovipussillista ja seuraavana päivänä sama satsi. Sitä tosiaan riitti ja siitä määrästä olisi tehnyt monet rukkaset, jos vain olisi ollut kärsivällinen. Doran turkki tuoksui myös älyttömän hyvälle. Tuoksua on vaikea selittää, mutta en unohda sitä koskaan. Olen säästänyt muutaman tupsun Doran turkista, mutta tuoksu on jo niistä kadonnut...:(

No juu. Kohta varmaan blogin nimeksi pitäisi laittaa "Doran elämä":) Mutta jotenkin on ihana muistella Doraa, kun muistoja kertyi niin paljon. Tulen varmaan jatkossakin jatkamaan muisteluita...

Nyt parhaillaan ulkona sataa ja koirien lenkki saa siirtyä...En jaksa raahata perässäni koiria, joiden kuono osoittaa kohti kotiovea.

Harkat

Eilen olimme Tuomarinkartanolla harkoissa. Jouduttiin melko pitkään odottamaan omaa vuoroa, koska paikalle oli saapunut ihan kiitettävä määrä juoksutettavia. Oli monta koejuoksua ja myös niitä koiria, joiden mielestä oli kiva juosta omistajaa karkuun. Näiden karkulaisten kiinniottamisen seuraaminen on aika tuskaista katseltavaa, varsikinkin kun odottaa oman koiran kanssa omaa vuoroa radan tuntumassa. Karkulaiset ovat vielä niin ovelia, että päästävät omistajan ihan lähelle, mutta viimehetkellä väistävät kiinniottavaa kättä. Iloisena sitten haastavat emäntää tai isäntää leikkiin; ota kiinni jos saat. Hoikan kanssa ei juurikaan ole ongelmia, mutta Tikku huutaa kahelin lailla päästä radalle. Tikku täytyy nostaa syliin tai muuten huuto äityy kaameaksi kiljumiseksi.


Meillä koirat juoksivat samassa lähdössä ja ihan ok aikaan. Hoikka 18.8 ja Tikku 19. Tästä varmaan alkaa Hoikan alamäki, mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa. Kovin pulleaan kuntoon on mustavalkoinen päässyt, että kilojen karistaminen ei käy käden käänteessä. Kiiman aikana tuli vähän ylensyötettyä pentujen toivossa....



Tekstin alussa oleva kuva on otettu n kuukausi sitten. Siinä nautitaan kauniista kesäsäästä, jollaisia ei tainnut montaa suveemme mahtua. Kuvassa Hoikka yrittää saada Tikkua leikkimään, mutta Tikku suhtautuu äärimmäisellä varovaisuudella pyyntöön...ja en kyllä yhtään ihmettele :-)

Dora

Viimeaikoina olen paljon muistellut Doraa, joka oli ensimmäinen koirani. Luulen sen johtuvan siitä, että blogin kirjoittaminen on herättänyt mielensyöväireissä uinuvat vanhat muistot.

Dora oli huippuälykäs koira ja paimenkoiran vaistoillaan se luki emäntäänsä kuin avointa kirjaa. Dora oli myös älyttömän herkkä ja ehkä hieman arkakin uusia ihmisiä kohtaan. Doran kanssa tuli tehtyä läjäpäin virheitä, tein varmasti kaikki mahdolliset virheet, mitä pennun kanssa voi tehdä. Vahvistin omalla käytökselläni Doran epävarmoja puolia ja se myös näkyi sen olemuksessa. Mutta olin 15 vuotias ja Dora oli minun ensimmäinen koirani. Nyt en ikinä suosittelisi kenellekään ensimmäiseksi koiraksi Belgianpaimen koiraa, vaikka mielestäni sen parempaa ja hauskempaa rotua ei olekaan. Rotu on vain niin älyttömän vaativa ja älykäs, että omistajaltakin vaaditaan hieman enemmän.

Dorasta tuli minulle vuosien varrella älyttömän rakas ja siitä luopuminen oli todella vaikeaa. Surin Doran lähtöä todella pitkään. En ole aikoihin ajatellut Doraa mutta nyt kirjoittaessani huomaan, että en ole sitä kuitenkaan unohtanut. Kaivoin vanhoja valokuvia ja niitä katsoessa ikävä nosti päätään. Kyllä Doraa on edelleen ikävä, olen vain työntänyt muistot pois mielestä...Kuvaksi valitsin Doran viimeiseksi jääneen kuvan. Se on viimeiseltä päivältä. Kuvassa Dora on niin tarkkaavaisen oloinen ja paremman näköinen kun pitkiin aikoihin, vaikka oli jo todella sairas... Olen kuitenkin tyytyväinen ratkaisuun, että Dora sai lähteä vielä kun omat jalat kantoivat....Doran uurnaa en ole pystynyt hautaamaan, enkä varmasti koskaan sitä tee. Dora saa olla kotona.

Koska belgianpaimenkoira oli niin moni säikeinen rotu niin halusin seuraavaksi koiran, jolla on putkiaivot. Siksi kai päädyimme whippetteihin...Eihän ne mitään putkiaivoja ole, mutta joka tapauksessa kaukana paimenkoirista.....ja hyvä niin. Tuskin enää vaihdan rotua, ellei vahinko käy :)

Ensi viikonloppuna olisi taas kisoja tiedossa ja Hoikkakin palaa kilpakentille. Mitään odotuksia ei ole, otetaan kisat treenin kannalta.

Tikku

Välillä tuntuu, että koirakisoja on kesänaikana ollut vähän liikaakin. Mutta heti, kun yksikin kisa jää väliin, niin jo alkaa kova hinku taas kisaamaan.

Mitään varsinaista raportoitavaa radoilta ei ole, mutta ajattelin kirjoittaa muutaman sanasen Tikusta...

Tikku tuli meille kaksi vuotta sitten kesällä. Se oli laiskan pyöreä ja kaatui helposti kyljelleen, jos vähän edes hengitti kohti. Olemme sinänsä päässeet helpolla Tikun kouluttamisessa vaikka mitään varsinaisia temppuja se ei koskaan ole oppinut. Tikku ei koskaan ollut kovin riehakas koira kotioloissa, jos vaikka vertaa Hoikkaan, joka taas juoksi pitkin seiniä. Hoikka koulutti Tikusta rauhallisen sisätiloihin kontrolloimalla Tikun joka askelta. Hoikka myös auttoi Tikun pentuhampaita lähtemään pyörittämällä sitä pitkin lattioita niin että hampaat sinkoilivat ilmassa. Ensimmäisen vuoden aikana Tikku todella oppi kuka on kingi talossa ja naarmuilta ei aina voinut välttyä. Hoikan ansiota myös on, että Tikun kielestä on puolet halvaantunut.(Tosiasiassa syyllisiä ovat omistajat, jotka juoksuttivat ilman kuonokoppia).Sai Tikku joskus annettua Hoikalle takaisin, tosin vahingossa.

Tikku kävi Hoikan opissa kovan koulun, mutta pitää silti Hoikasta todella paljon. Hoikka on Tikun paras kaveri.

Tikun ensimmäinen ratakokeilu päättyi siihen, että pupun tullessa Tikku juoksi suoraan Hoikan luokse. Ajattelimme, että Tikusta ei tule ratakoiraa IKINÄ. Metsään meni se arvaus ja tällähetkellä Tikku on loistava ratakoira. Ei tosin kovin nopea eikä älykäs liioin, mutta juoksee puhtaasti ja omistaa todella voimakkaan vietin. Pupua tapetaan ja halaillaan vielä, kun muut ovat jo lähteneet. Tikun nopeudesta voi osin syyttää omistajia, jotka eivät ole ehkä kaikista ahkerimpia treenaajia. Mutta vaikka Tikkua nyt kovasti treenattaisiinkin, niin tuskin se tulee koskaan hätyyttelemään Suomen kärkijuoksijoita. Mutta eipä se ole pääasia. Pääasia on, että Tikku on terve ja onnellinen. Tietenkin sitä joka kerta ennen lähtöä toivoo, että Tikku olisi kaikista nopein, mutta ei se viimeinen sija nyt niin paha ole:D Sitä on niin iloinen, että Tikku nauttii juoksemisesta. On myös niin ihanaa, että Tikku saa kovaa kannustusta ja fanittamista, siitä huolimatta, vaikka on pikkuruinen rimpula. Joo Tikulla on tiettävästi yksi fani GRL-puolella:D (Jos omistajia ei lasketa)

Tikku herättää kotona todella paljon sympatioita. Se on kuin pikkuruinen lintunen käpertyessään pienelle kerälle ja työntäessään kuononsa kerän sisälle. Tikulla on myös kaksi pehmolelua, mitkä ovat sille kaikkikaikessa. Toinen on pieni pehmeä karvasydän ja toinen pehmokoira. Niitä se kirputtaa, hoitaa ja hieroo etutassuillaan. Näky on todella liikuttava.

Tulevaisuudelta toivon Tikulle paljon terveitä vuosia ja pitkää ikää.

Symbioosi

Meillä Janne ja Hoikka elävät symbioosissa. Siellä missä Janne siellä myös Hoikka. Sohvalla Hoikka makaa aina Jannen mahan päällä. Minä en kelpaa edes silloin kun Janne ei ole kotona. Silloin Hoikka makaa eteisessä ja odottaa Jannea.

Janne on ollut kohta kuukauden lomalla ja viettänyt paljon aikaa kotosalla koirien kanssa (sohvalla maaten ja urheilua katsellen). Kun tulen kotiin työpäivän jälkeen minua on vastassa vain yksi koira ja se on pääsääntöisesti aina Tikku. Hoikka löhöää Jannen mahan päällä. Ei puhettakaan, että se vaivautuisi minua ovelle tervehtimään. Ei edes häntä heilu.

Tänään teimme kokeen, jossa Janne tuli viereeni istumaan katsoessamme telkkaria ja jätti Hoikan yksin makaamaan toiselle sohvalle. Ei mennyt kauan, kun Hoikka tuli pyörimään eteemme piipittäen ja yritti tunkea väliimme. Häntä viuhtoi kovasti ja Hoikka katsoi anovasti Jannea suoraan silmiin. Hoikka sai komennon mennä muualle makaamaan ja hyvin loukkaantuneena tämän tekikin. Että näin meillä.

Tikku on aina kaikkien kaveri. Se tulee mielellään kaikkien viereen mutta on hyvin paljon oppinut myös oleilemaan itsekseen. Tämä johtuu siitä, että se on pienestä pitäen oppinut varomaan Hoikkaa. Tikku tietää, miten pysyä erossa hankaluuksista. Hoikka saa vapaasti hakea Tikulta kaikki purulelut pois tai tulla nukkumaan Tikun valitsemaan lepopaikkaan. Näin ei synny riitoja. Tikulle ei tulisi mieleenkään hakea Hoikalta mitään pois. Mutta vaikka tämä toimii sisällä, niin ulkona on eri säännöt. Siellä Tikku saa mielinmäärin haukkua Hoikkaa ja Hoikka ei korviaan lopsauta. Tikulla on vielä todella ärsyttävä ääni ja se jatkaa haukkumista vaikka kuinka kauan. Leikkisästi olemme sanoneet, että Tikku on varmasti haukkunut Hoikan jo kuuroksi.

Helpottaa...

Pahin ketutus alkaa jo helpottaa. Tietenkin harmittaa edelleen mutta se on ihan ok. Näille ei voi mitään. Näin jälkiviisaana on hyvä vetää analyyseja siitä, mikä oikeastaan meni vikaan ja pakkohan siitäkin on kirjoittaa muutama sana.

Koko kiiman aikana Hoikka ei vaikuttanut halukkaalta astumaan urosta. Oli jo päätetty, että H keinosiemennetään ja otetaan astutus ikäänkuin varmanpäälle. Hoikan proget nousivat ennätyshitaasti ja testi näytti alle viittä vielä, kun juoksun piti olla jo loppusuoralla. Koko ajan Hoikka yritti haluamattomuudellaan kertoa meille, ettei voi astua, koska päivä ei ole oikea. Todennäköisesti sellaista oikeaa päivää ei ollut koko juoksun aikana. Tietenkin halusimme yrittää, koska Hoikan pentuja odotettiin niin innolla. (tai ainakin minä odotin).

Lopputulos ei näin jälkikäteen ajateltuna ollut mikään yllätys.

Minulle kolahti parhaiten ultran tehneen ell lausahdus, että kaikista parasta on, jos astutus tapahtuu luomuna. Ja näinhän se on. Kyllä koirat itse "tietävät" milloin on oikea aika. Hoikka tiesi, ettei tämän juoksun aikana ole oikeaa aikaa.

Viime talvena, kun Hoikkaa yritettiin astuttaa ensimmäisen kerran niin Hoikka oli valmis hommaan. Ei pannut hanttiin ollenkaan. Tuolloin astutus kaatui teknisiin ongelmiin. Tietenkin olisi silloinkin pitänyt proget testauttaa. Ainakin näin jälkikäteen kiinnostaisi hirveästi.

Kirjoitin tuossa aikaisemmin, että kolmatta astutuskertaa ei tule, mutta nyt pidän vielä sen portin avoinna. Vielä hetken aikaa. Jos kolmas kerta tulee, niin sen olen nyt oppinut, että kuuntelen Hoikan viestejä tarkemmin. Jos ei ole halukas, niin ei yritetä väkisin. Mutta seuraavaan juoksuaikaan on puolivuotta aikaa. Mitä vaan voi tapahtua ja mieli muuttua vielä monta kertaa:D

Ei pentuja!

Otsikko kertoo jo varmaan kaiken, miten Hoikan astutuksessa kävi. Voi sitä pettymystä ja surua, mitä koettiin eläinlääkärissä tunti sitten. En pysty sitä sanoin kuvaamaan. No joo. Kolmatta yritystä ei tule, vaikka onhan se sääli olla astuttamasta noin hyvää juoksijaa.

Tikku osallistui sm-kisoihin sunnuntaina ja tuloksena e-finaalin voitto. Toisin sanoen koko kilpailun kolmanneksi viimeinen. Ihan hieno suoritus pienelle kielipuolelle rimppakintulle!!:-D

Ensiviikon grl-kisat jäävät Tikulta väliin kummipoikani rippijuhlien takia. Onhan se vähän harmi, mutta näistä kekkereistä ei oikein voi olla pois.

Hoikan kisakuntoon saaminen voi olla työn ja tuskan takana (tälle kaudelle). On koira päässyt veltostumaan "äitiysloman" aikana. Meillä Hoikan osalta katseet on suunnattu ensi kaudelle ja innolla odotamme, josko nyt Hoikka pääsee osoittamaan todelliset taitonsa. Alkukausi oli Hoikan osalta todella lupaava. On kyllä ihan erilaista alkaa treenata Hoikkaa, kun tietää, että mahdollisia kisakauden pilaajia on yksi vähemmän. Toisin sanoen Hoikan kauden pilaajat eli juoksuajat.

Toivon mukaan Tikkukin vähän vankistuu talven aikana ja kasvattaa taistelutahtoa radalle.

Tyhjiö!

Hoikassa ei näy odotusten merkkejä. Mulla alkaa jo toivo hiipua. Tuntuu niin kovin samanlaiselta, kuin edelliseelä kerralla. Taitaa jäädä pennut taas haaveeksi???

Odotusta

Reilu 2 viikkoa Hoikan astutuksesta. Mitään merkittävää muutosta olemuksessa ei ole tapahtunut vaikka välillä kuvittellee näkevänsä jotain juttuja. Jonain päivänä miettii, että oliko Hoikan nisät aina noin isot juoksun jälkene tai että olivatko ne noin kaukana toisistaan.

Yölliset piipitykset jatkuvat ja herkkäuniselle Jannelle ne tuottavat tuskaa. Välillä piipitellään tunnin välein vaikka yleensä mitään syytä ei ole. Muutaman raksun antaminen auttaa, mutta se on tuosta käytöksestä palkitsemista ja aivan järjetöntä hommaa. Tietenkin yöllä tekee kaikkensa, että saisi nukkua ja joskus siihen oljenkorteen on tartuttava. Välillä auttaa, kun karjasee lujaa, että nyt Hoikka nukkumaan...(tuo tekniikka on minulla käytössä). Yleensä Hoikka kuitenkin löytää yöllä itsensä ulkoa piipittämästä, mikä laittaa sen aika hyvin ruotuun.

No juu. Parin viikon päästä selviää onko Hoikka todella gravida (kuten ruotsinkielisellä mummollani on tapa asia ilmaista).

taas odotellaan

Nyt on sitten Hoikka siemennetty ja jäämme odottamaan mielenkiinnolla, että joko nyt tärppäisi...

Tikku osallistui pm-kisoihin ja oli 5s ajalla 23.67. Hiukan olen heittänyt epäilyksiä ilmaan tuosta Tikun ajasta. Se on huomattavasti parempi kuin Tikun muut ajat ja jotenkin minun on vaikea uskoa sitä todeksi. Tikku juoksee erittäin harvoin alle 24s (edes harkoissa) ja nyt alitettiin se ihan reilusti...No eiköhän saada asiaan selvyyttä, kun seuraavissa harkoissa Tikku juoksee saman matkan...kyllä se varmaan kertoo paljon..

Viikonloppuna juostaan puppy-derby. Tikku ei ole ilmottautunut, koska päätimme pitää pienen tauon ratatouhuista. tosin, kun kuulin mikä kisa oli kyseessä, niin tulin katuma päälle. olisi se Tikku pitänyt sinne ilmoittaa...mutta nyt on liian myöhäistä:(

piip piip siellä ja piip piip täällä.

Hoikka on aina ollut luonteeltaan piipittäjä, mutta nyt juoksun aikaan se on ihan superpiipittäjä. Taitaa olla Papua (Terminator) ikävä.

Tikku osallistui viikonloppuna Mikkelin juhannusjuoksuihin ja ihan ok suorituksella. Tikku voitti molemmat lähtönsä. Tikku pääsi kyllä melko helpolla, koska molemmissa lähdöissä oli Tikun lisäksi vain 1 osanottaja:) Tikun aika oli perjantaina 19.22 ja lauantaina 19.34. Mikkelin rata oli Tikulle sikäli haastava, että pupu teki kaarteissa lenkin ulos ja Tikkukin juoksi melko ulkona. No paras anti kisoista oli tietenkin kokemus, joka tekee Tikulille todella hyvää!!! Sunnuntaina Tikku osallistuu GRL-kisoihin Tampereella ja viikon kuluttua PM-kisoihin Helsingissä. Harkoissa ei olla nyt käyty, ettei rasiteta Nakupelleä:) turhanpäiten.

Piina ohi!

No juu. tänään se Hoikan juoksuaika sitten alkoi. Eli kisat loppuivat Hoikan osalta siihen. Nyt on katseet sitten suunnattu pentujentekohommiin. Olisi tietenkin kiva, että Tikku saisi vielä kilpailla, mutta eihän noista koskaan tiedä...

TÄHTISPRINTTERI 2008!!!

Foto:viki kulmala

Kaikeksi onneksi Hoikan juoksu ei alkanut ennen TS-kisaa eikä Tikun niinikään. Kisat oli tosi jännittävät vaikka voittajan osalta ei tapahtunut mitään yllätyksiä. Telluhan sen voitti:)

Mutta ei ollut yhtään huono meidän tallin osalta. HOIKKA tuli hopealle ja Tikku oli KAHDEKSAS. Viime vuonna Hoikka oli sijalla 4, joten paremmaksi laitettin:D

Kisan yllätys oli se, että siellä juostiin kaksi pakollista alkuerää ja vielä finaali päälle. Mielestäni kisa saadaan kyllä ratkottua yhdelläkin alkuerällä. Jos tulee törmäilyjä ja mokailuja radalla, niin nekin kuuluvat vain pelin henkeen. Aina ei mene putkeen.

Tämän vuoden TS-kisat venyivät kyllä maratooniksi järjestäjien sähläysten ja ajanoton reistailun vuoksi. Kaikki sympatiat kuitenkin järkkäreille, koska olen itsekin sellainen sählä ja täytyy myöntää, etten itse vetäisi yhtään paremmin:DJoten turha tässä valitella:D

Kaiken kaikkiaan ollaan todella ylpeitä koiriemme saavutuksista. Tikku on vasta kehittymässä ja B-finaalin toinen sija oli todellinen napakymppi. Hyvällä ajalla vielä meidän nakupelle tuli maalii; 18.99. (Mikäli ajanottoon on luottamista). Hoikan ensimmäisen alkuerän aika oli 18.44, joka kuitenkin ei taida pitää paikkansa :( Mutta hetken siitä iloittiin:)

Hoikan sulhanen TERMINATOR (eli PAPU), ei osallistunut TS:ään. Reppana oli uuvuttanut itsensä MM-kisoissa ja näin ansaitsi itselleen lepopäivän...Toivottavasti kunto on kohdallaan, kun aletaan pentuja tekemään:)

Hoikan juoksun pitäisi alkaa ihan lähiaikoina ja tottapuhuen sitä jo vähän odotellaan. Hoikka on hirveän kireä juuri ennen juoksuaikaa ja melko lyhyt pinnainen. Viime kesänä Mikkelin kisoissa ihan sama juttu. Jos näyttää, että juoksuaika ei ala ennen tämänvuoden Mikkelin kisoja, niin Hoikan osallistumista täytyy vielä harkita.

Tiistai

Tänään koirat Jannen mukana Tuomarinkartanolla. Hoikka paranteli taas aikojaan. 350m matka taittui nyt aikaan 23.37. Tikku väsytti itsensä jo autossa huutamalla, joten potkua juoksemiseen ei enää löytynyt. Tikku on kova stressaamaan radan ulkopuolella:( Hoikka jaksaa hyvin odotella omaa vuoroaan, ilmeisesti perinyt äidiltään tämän ominaisuuden.

Nyt edelleen toivotaan, että Hoikan juoksu ei ala ennen Tähtisprinttereitä....

piip

Hoikka on koko päivän piipittänyt ja mourunnut. meillä vahva epäillys, että juoksu alkaa parin päivän sisällä. voi mikä pettymys, jos Tähtisprintteri-kisat jää väliin...:(

Radalla

Hoikan ja Tikun ratakausi alkoi 10.5 Turussa EXIDE Sprintti derbyn alkuerillä. Hoikka oli lähtönsä kolmanneksi nopein ja lunasti itselleen näin pääsyn finaaliin. Oltiin tosi iloisia ja yllättyneitäkin, koska Hoikan kunnosta ei ollut mitään tietoa. Tikku oli lähtönsä viimeinen, joten se sai tyytyä Lucky Looser lähtöön. Tikun sijoitus taas ei tullut yllätyksenä, koska Tikku on rakenteeltaan ja juoksutyyliltään vielä kovin keskeneräinen. Parin kuukauden takainen "kaulavamma" varmasti myös haittasi Tikun kokonaisvaltaista heittäytymistä:)

18.5. juostussa finaalissa Hoikka venyi hienosi neljänneksi. Hoikka hävisi kolmossijan Tellulle vain yhdellä sadasosasekunnilla. Sijoitukseen oltiin todella tyytyväisiä, koska Hoikka lähti kuutoskopista ja taakse jäi todella kovia koiria. Tikku oli Lucky Looser lähdön toiseksi viimeinen ja voitti ylpeille omistajilleen hienon Finn speeds-t-paidan:)

25.5. juostiin Hyvinkäällä Breeders special-kilpailu ja Hoikka osoitti hienoa laumahenkeä heittämällä radalla kauniita kärrynpyörä-voltteja, jotta Tikun ei taas tarvitsisi olla lähdön viimeinen maaliintulija. Esitettyään lyhyen permanto-ohjelmansa Hoikka jatkoi hiukan pöppörössä uljaasti maaliin saakka. Hoikka selvisi ehjänä, mutta omistajat saivat vähintään useita sydänkohtauksia.

1.6. juostiin niinikään Hyvinkäällä sijoituskilpailut. Näihin kilpailuihin osallistui pelkästään Tikku, koska Hoikka sai pitää lomapäivän radalta. Hoikka pääsi kuitenkin Tikun kannustus- ja huoltojoukkoihin. Tikku pärjäsikin aivan loistavasti olemalla lähtönsä toinen ajalla 19.37. Ei yhtään huonompi aika meidän pikku rimpulalta:)

Kesälesken iltajuoksut juostiin kauniissa säässä Helsingin Tuomarinkartanon radalla. Molemmat koirat osallistui HSKP:n mestaruuskilpailuun. Omistajien suureksi iloksi Hoikka juoksi maaliin kirkkaasti kärjessä koko matkan. Juoksua oli mieletöntä katsella ja mestaruus irtosi hienolla ajalla 23.47, mikä kaikenlisäksi oli Hoikan ennätys!!!!Hyvä Hoikka!!

Nyt on katseet kohdistettu ensiviikolla juostavaan Tähtisprintteri-kisaan. Ainoa pelko on, että Hoikka aloittaa juoksuaikansa ennen kisoja. Kaikki peukut ja varpaat on pystyssä, että Hoikka pidättelisi vielä tovin!!!!!!

Meni talvi tuli talvi

Näinhän ne hyvät ilmat muuttuivat vesikeleiksi kunnes kaikki lumi oli poissa. Ja sitten satoi uusi lumi - ota tästä nyt selvää. Hoikka ja Tikku ovat kuitenkin Marin kanssa rämpineet metsässä lähes joka päivä, joten eiköhän se kuntokin sieltä ala vähitellen kehittyä. Hoikalla alkavat jo kylkiluut hivenen vilkkua, joten oikeaan suuntaan ollaan menossa. Kummatkin ovat onneksi selvinneet pahemmitta naarmuitta - vain Tikulle tuli tassuun pieni viilto pihassa juoksennellessa, mistä aiheutui muutaman päivän tauko harjoitteluun.

Kohti ratakautta

Kumpikin whippettimme on nyt selvinnyt juoksuajastaan - Hoikka kolmannestaan ja Tikku ensimmäisestään. Hoikan piti tulevan äidiksi keväällä, mutta eipä tärpännyt tällä kertaa, joten olemme kummakin kanssa nyt valmistautumassa kesän ratakoitoksiin.

Talven heikko lumitilanne on haitannut selkeästi ulkoilua, mutta onneksi viime viikkoina tuokin on parantunut ja koirat ovat päässeet metsään juoksentelemaan. Hoikan osalta tosin kyse on enemmänkin tallustelusta, ellei mukaan oteta käsiviehettä.