Viimeaikoina olen paljon muistellut Doraa, joka oli ensimmäinen koirani. Luulen sen johtuvan siitä, että blogin kirjoittaminen on herättänyt mielensyöväireissä uinuvat vanhat muistot.
Dora oli huippuälykäs koira ja paimenkoiran vaistoillaan se luki emäntäänsä kuin avointa kirjaa. Dora oli myös älyttömän herkkä ja ehkä hieman arkakin uusia ihmisiä kohtaan. Doran kanssa tuli tehtyä läjäpäin virheitä, tein varmasti kaikki mahdolliset virheet, mitä pennun kanssa voi tehdä. Vahvistin omalla käytökselläni Doran epävarmoja puolia ja se myös näkyi sen olemuksessa. Mutta olin 15 vuotias ja Dora oli minun ensimmäinen koirani. Nyt en ikinä suosittelisi kenellekään ensimmäiseksi koiraksi Belgianpaimen koiraa, vaikka mielestäni sen parempaa ja hauskempaa rotua ei olekaan. Rotu on vain niin älyttömän vaativa ja älykäs, että omistajaltakin vaaditaan hieman enemmän.
Dorasta tuli minulle vuosien varrella älyttömän rakas ja siitä luopuminen oli todella vaikeaa. Surin Doran lähtöä todella pitkään. En ole aikoihin ajatellut Doraa mutta nyt kirjoittaessani huomaan, että en ole sitä kuitenkaan unohtanut. Kaivoin vanhoja valokuvia ja niitä katsoessa ikävä nosti päätään. Kyllä Doraa on edelleen ikävä, olen vain työntänyt muistot pois mielestä...Kuvaksi valitsin Doran viimeiseksi jääneen kuvan. Se on viimeiseltä päivältä. Kuvassa Dora on niin tarkkaavaisen oloinen ja paremman näköinen kun pitkiin aikoihin, vaikka oli jo todella sairas... Olen kuitenkin tyytyväinen ratkaisuun, että Dora sai lähteä vielä kun omat jalat kantoivat....Doran uurnaa en ole pystynyt hautaamaan, enkä varmasti koskaan sitä tee. Dora saa olla kotona.
Dorasta tuli minulle vuosien varrella älyttömän rakas ja siitä luopuminen oli todella vaikeaa. Surin Doran lähtöä todella pitkään. En ole aikoihin ajatellut Doraa mutta nyt kirjoittaessani huomaan, että en ole sitä kuitenkaan unohtanut. Kaivoin vanhoja valokuvia ja niitä katsoessa ikävä nosti päätään. Kyllä Doraa on edelleen ikävä, olen vain työntänyt muistot pois mielestä...Kuvaksi valitsin Doran viimeiseksi jääneen kuvan. Se on viimeiseltä päivältä. Kuvassa Dora on niin tarkkaavaisen oloinen ja paremman näköinen kun pitkiin aikoihin, vaikka oli jo todella sairas... Olen kuitenkin tyytyväinen ratkaisuun, että Dora sai lähteä vielä kun omat jalat kantoivat....Doran uurnaa en ole pystynyt hautaamaan, enkä varmasti koskaan sitä tee. Dora saa olla kotona.
Koska belgianpaimenkoira oli niin moni säikeinen rotu niin halusin seuraavaksi koiran, jolla on putkiaivot. Siksi kai päädyimme whippetteihin...Eihän ne mitään putkiaivoja ole, mutta joka tapauksessa kaukana paimenkoirista.....ja hyvä niin. Tuskin enää vaihdan rotua, ellei vahinko käy :)
Ensi viikonloppuna olisi taas kisoja tiedossa ja Hoikkakin palaa kilpakentille. Mitään odotuksia ei ole, otetaan kisat treenin kannalta.
Ensi viikonloppuna olisi taas kisoja tiedossa ja Hoikkakin palaa kilpakentille. Mitään odotuksia ei ole, otetaan kisat treenin kannalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti