Symbioosi

Meillä Janne ja Hoikka elävät symbioosissa. Siellä missä Janne siellä myös Hoikka. Sohvalla Hoikka makaa aina Jannen mahan päällä. Minä en kelpaa edes silloin kun Janne ei ole kotona. Silloin Hoikka makaa eteisessä ja odottaa Jannea.

Janne on ollut kohta kuukauden lomalla ja viettänyt paljon aikaa kotosalla koirien kanssa (sohvalla maaten ja urheilua katsellen). Kun tulen kotiin työpäivän jälkeen minua on vastassa vain yksi koira ja se on pääsääntöisesti aina Tikku. Hoikka löhöää Jannen mahan päällä. Ei puhettakaan, että se vaivautuisi minua ovelle tervehtimään. Ei edes häntä heilu.

Tänään teimme kokeen, jossa Janne tuli viereeni istumaan katsoessamme telkkaria ja jätti Hoikan yksin makaamaan toiselle sohvalle. Ei mennyt kauan, kun Hoikka tuli pyörimään eteemme piipittäen ja yritti tunkea väliimme. Häntä viuhtoi kovasti ja Hoikka katsoi anovasti Jannea suoraan silmiin. Hoikka sai komennon mennä muualle makaamaan ja hyvin loukkaantuneena tämän tekikin. Että näin meillä.

Tikku on aina kaikkien kaveri. Se tulee mielellään kaikkien viereen mutta on hyvin paljon oppinut myös oleilemaan itsekseen. Tämä johtuu siitä, että se on pienestä pitäen oppinut varomaan Hoikkaa. Tikku tietää, miten pysyä erossa hankaluuksista. Hoikka saa vapaasti hakea Tikulta kaikki purulelut pois tai tulla nukkumaan Tikun valitsemaan lepopaikkaan. Näin ei synny riitoja. Tikulle ei tulisi mieleenkään hakea Hoikalta mitään pois. Mutta vaikka tämä toimii sisällä, niin ulkona on eri säännöt. Siellä Tikku saa mielinmäärin haukkua Hoikkaa ja Hoikka ei korviaan lopsauta. Tikulla on vielä todella ärsyttävä ääni ja se jatkaa haukkumista vaikka kuinka kauan. Leikkisästi olemme sanoneet, että Tikku on varmasti haukkunut Hoikan jo kuuroksi.