pupuja ja karhuja

Tänään aloitettiin aamu reippaalla metsälenkillä. Ilma oli ihan ok ja loppumatkasta aurinkokin paistoi. Emme ole vähään aikaan käyneet lähimetsässämme. Pidän enemmän kuljeskella metsässä talviaikaan, jolloin on kaunis valkoinen hanki ympärillä. Talven hyvä puoli myös on, että itikoita ja kasvillisuutta on vähemmän käärmeistä nyt puhumattakaan. En niin käärmeitä kylläkään kammoa, mutta tietenkin koirien puolesta pelkään. Talvella on myös kätevää seurata jäniksien jälkiä. Jos polullamme on paljon tuoreita jälkiä, niin yleensä vaihdan suuntaa. Tällä yritän minimoida kohtaamiset pupujen kanssa.

Kesällä pupujen liikkeitä on vaikeaa ennustaa. Tietenkin, jos tietää, että metsä kuhisee pupuja niin eihän siellä hirveästi kannata koiraa irti pitää. Tiedän, että metsässämme on pupuja, mutta lukumäärää on vaikea hahmottaa. Todella harvoin olen niihin törmännyt ja koskaan ei ole ollut koiraa mukana. Paitsi tänään!!!!Tai oikeastaan Hoikka sen löysi ja lähti perään. Aluksi kattelin tyytyväisenä, että onpa Hoikka piristynyt juoksun jälkeen, kun niin terhakkaasti juoksee ja loikkii pitkin puskia ja mättäitä. Samassa esiin ryntäsi pupu ja Tikkukin paineli perään. Huusin ja kiljuin kauhuissani koiria palaamaan, mutta eihän se mitään auttanut. Aina silloin tällöin koirat juoksivat esiiin ja taas katosivat ryteikköön. Näin silmissäni jo kauhukuvan, kuinka koirat juoksevat pois näkyvistä ja tulee kuoleman hiljaista. Jatkoin karjumista ja kohta koirat palasivatkin luokseni. Kehuin koiria valtavasti luoksetulosta ja huokaisin syvään helpotuksesta. Retki olisi voinut päätyä pahemminkin. Olin niin kiitollinen älykkäälle pupulle, joka osasi harhauttaa ja piiloutua. Kiitos pupu!!!Eihän noita hölmöjä enää kiinnostanut sitä etsiä, kun eivät nähneet. Laitoin koirat kiinni, koska en jaksanut toista sydäriä saman reissun aikana.

Jossain vaiheessa törmäsimme toiseen elävään, nimittäin ihmiseen, joka oli tullut poimimaan marjoja tai sieniä ainakin korista päätellen. Tämä hieman kypsempään ikään päässyt nainen kysyi minulta, että onko näkynyt karhuja? Olin ihan ihmeissäni; Karhua, täällä???Oli kuulemma pariviikkoa sitten ollut lähistöllä valtavia möyrimisen jälkiä sekä ulostekasoja, joita epäiltiin karhun jättämiksi. Yök. Vaikka karhu on upea eläin, niin pelkään niitä todella paljon. Nainen sanoi, että ei minulla kuulemma olisi mitään hätää, kun mukanani oli kaksi koiraa, jotka kyllä karkoittaisivat karhun muualle. En olisi siitä niin vakuuttunut. Ne varmaan karkaisivat, jos vapaana olisivat. Ei minun kohtalo niitä kiinostaisi. Nainen luotti kulkusien voimaan, joita roikkui korin kyljessä...No jooo....entisenä partiolaisena olen paljon metsässä kulkenut, mutta koskaan en ole mihinkään vaaralliseen elikkoon törmännyt. Ehkä sitä vanhmmiten tulee liian herkäksi. ..