maanantai

Ihana nähdä miten Hoikka alkaa toipumaan juoksuajan masennuksestaan ja juokseminen taas maistuu. Usein puhumme, että kiiman jälkeen Hoikka alkaa taas olla oma itsensä, mikä tarkoittaa sitä, että koira ei ole masentunut eikä ylivirittynytkään. Ennen juoksua Hoikka on aivan kamalan takakireä, eikä yhtään katso kenelle leukaansa louskuttaa. Juoksun jälkeen taas masentunut eikä suostu askeltakaan kävelemään hihnassa. Mutta näiden kausien jälkeen Hoikka nauttii täysin siemauksin ulkoilusta ja juoksemisesta.

Tulimme juuri pihaltamme ja koirat vetelivät mieletöntä rallia toistensa kanssa. Tikku on aina hiukan varuillaan leikkiessään Hoikan kanssa. Mutta heti kun Hoikka menettää kiinnostuksen Tikkua kohtaan alkaa jumalaton räksytys. Tikku säksättää korvan juuressa ja Hoikka ei ole kuulevinaankaan, koska hän on aina se joka aloittaa leikit.

No ei voitu haavereilta välttyä tälläkään kertaa ja Tikku sai pitkän haavan etusääreen (tai miten sitä kohtaa nyt kuvaisi parhaiten). Ihan sen näköinen, että joku risu olisi siihen tökkäissyt. Jotain hyötyä on Tikun epäkuntoisesta kielestä, koska tuskin ylettyy sillä haavaa nuolemaan. Tosin Tikku on taitavasti oppinut käyttämään kieltään, vaikka se lipookin aina vain toiselle sivulle.

Ratauutisia sen verran, että koirat juoksevat ensiviikonloppuna molempina päivinä. Lauantaina Hyvinkäällä ja sunnuntaina Turussa. Täytyy nyt ottaa kaikki ilo irti viimeisistä kisoista, kun niitä kuitenkin talvella kaipaa. Olen miettinyt myös Hoikan kohtaloa tulevassa whippettien ratamestaruuskisoissa, että kannattaako sitä laittaa puolikuntoisena saamaan huonoja tuloksia ja sijoituksia. Mutta sitten havahduin siihen tosiasiaan, että eihän koirat ymmärrä näistä tuon taivaallista. Ne haluavat vain juosta ja sijoituksista viis. Ja näin ongelma ratkaistu. Hoikka osallistuu kisoihin, mikäli koira sekä omistajat terveenä pysyvät.

Päivänkuva on kuva Hoikasta juuri uuteen kotiin saavuttuaan. Voi miten ihanat pienet hampaat sillä oli!!!!