Ihanaa....tänään päästiin metsälle koko perheen voimin. Hoikka pani hanttiin taas kotiportilla, mutta tälläkertaa se ei jäänyt sinne kököttämään vaan lähti hitaasti kävelemään perässämme. Meidän muiden käännyttyä ryteikköön Hoikka jäi tielle pällistelemään ja yritti vielä saada muuta laumaa palaamaan. Pari juoksuaskelta sai Hoikan luovuttamaan ja sekin käänsi kurssinsa kohti pöheikköä. Joka askeleella Hoikka reipastui ja kohta jo käveli yhtä ripeästi kuin muutkin....IHANAA.
Metsässä Tikku taas haisteli ahkerasti ja tarkasti joka kohdan. On niin ihana seurata Tikun liikkeitä, kun se niin tomerana ja reippaana tutkii paikkoja. Hoikkakin alkoi rentoutua ja otti välillä pieniä pyrähdyksiä saaden Tikunkin innostumaan ja haukkumaan "siskoaan". Metsä reissun jälkeen kiersimme vielä kauniin metsätien, joka kulkee Bisa-järven ympäri. Sotunki on kyllä kaunis paikka asua ja metsäreitit aivan uskomattoman ihania. Mikä parasta, ne alkavat ihan kotioveltamme. Emme olisi varmasti koskaan muuttaneet tänne, ellei noita karvakasoja kuuluisi perheeseemme. Kulosaaren kerrostalo kolmio olisi aivan hyvin riittänyt meille kahdelle. Tietenkin kuvittelimme tänne muuttaessamme, että koirat olisivat iloisia omasta pihastamme mutta eipä se heille kauheasti merkitse. Silloin tietenkin viihtyvät, kun on kaunis sää ja olemme itsekin siellä touhuamassa. Ruohon ja mullan syöminen on ehkä kaikista kivoin harrastus, mitä karvakuonot tietävät...
Metsässä oli sen verran hämärää, että kuvista ei tullut kauhean hyviä. Päivän kuvassa Hoikka reippailee ja hyppää näyttävästi ojan yli. Sääli, että valo ei ollut ihan riittävä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti