Hoikka palautuu

Tänään oli tarkoitus tehdä pieni metsälenkki, mutta kävelin vähän harhaan ja näin tehtiinkin vähän pitempi... Hoikka innostui jo sisällä, kun kysyin koirilta, että lähdetäänkö käymään ulkona? Olin aika yllättynyt sen reaktiosta edellisten kertojen nihkeyden vuoksi. Portilla Hoikka hieman jumitti, mutta ei tarvinnut kuin muutama kerta rohkaista, niin jo mentiin. TODELLA IHANAA. Olen ollut vähän harmissani mustavalkoisen tempuista, mutta niiden kanssa on vain opittava elämään. Hauska kuitenkin huomata, että jumittaminen ei ole pysyvä olotila:D

Meillä oli oikein rentouttava metsälenkki eikä mitään katastrofeja sattunut. Sitä kun ei koskaan tiedä etukäteen. Koirat totteli hyvin ja mun ei tarvinnut saada sydäreitä jatkuvalla syötöllä. Olin varautunut nappuloin, joten sain koirat aina hallintaan hyvinkin äkkiä. Olen hieman hermoheikko, joten ei kai ihme, että Hoikkakin hermoilee aika-ajoin.

Jossain vaiheessa meitä vastaan käveli nainen, joka talutti isoa mustaa suursnautseria. Nainen kertoi saaneensa huutia naapurissamme asuvalta pariskunnalta pitäessään koiraa vapaana. Olen aika epäsosiaalinen ihminen ja tutustunut naapureihini todella hitaasti vaikka vuoden jo ollaan asuttu täällä. Janne taas on hyvinkin paljon ollut heidän kanssaan tekemisissä. Kerran muistan kyllä itsekin saaneeni kamalat huudot Tikun karatessa naapuriin. Janne rakensi aidan ennätysvauhtia pihamme ympäri ja sen jälkeen kukaan ei ole paasannut. Tietenkin mua harmitti tytön/naisen puolesta sillä pidän itsekin koiria vapaana metsässä. Koskaan en kuitenkaan teillä tms tai jos ihmisiä tulee vastaan. En tiedä, miten treenaisin koiria, jos en pitäisi koiria irti.....metsässäkään. Sipoon koirametsä ei ole kauhean kaukana meiltä, mutta eihän sinne viitti aina ajaa, kun metsiä on tässä lähelläkin. Ihan jo saastumisen/ilmaston muutoksen kannaltakin ajateltuna...

Räpsin kuvia aina kun näin jotain mielenkiintoista. Kaatunut puu, kaatunut sieni, vihreää sammalta...ym. Koirat vilahtelevat linssiluteina:D