Ajattelin tänään viedä koirat pitkälle metsälenkille, mutta toisin kävi. Hoikka alkoi jumittaa jo melkein heti kotiportilla. Se teki selväksi, ettei lenkki sovi hänen suunnitelmiin. Vaikka kuinka houkuttelin, maanittelin ja lopuksi jo vähän hermostuinkin niin ei meidän pieni mustavalkoinen koiramme suostunut ottamaan askeltakaan. Jossain vaiheessa kaappasin Hoikan syliin ja kannoin sitä pitkät tovit. Ajattelin, että jos saan sen kotiportilta kauemmaksi, niin se unohtaisi koti-ikävän. Tikku juoksenteli onnellisena pitkin mättäitä ja nuuhki joka kivenkolon. Mutta Hoikka ei suostunut ottamaan askeltakaan ei eteen eikä taakse. Lopuksi annoin periksi ja kannoin Hoikan takaisin kotiin.
Tämä ei ole mitenkään tavatonta Hoikalla. Jos ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Mutta hiukan minulle jäi epäillys, että onko nyt kaikki kotona. Toisessa takatassussa on pieni ihorikko, mutta ei Hoikka sitä aristanut eikä ontunut. Hoikkaa on kyllä aina ollut vaikea treenattava, koska jos se ei ole sillä tuulella niin askeltakaan ei kävellä. Voihan tietenkin olla, että kiimasta on liian lyhyt aika. Tuntuu kuitenkin niin hassulta, että viikonloppuna se oli intoa täynnä metsässä.
Viikonloppuna on kaksi kisaa, ja jos Hoikka ei yhtään piristy, niin on varmaan turha sitä ottaa mukaan.
Metsälenkiltä oli tarkoitus ottaa muutama juoksukuva mutta saatiin jotain ihan muuta. Kuvassa näkyy, miten Hoikka ei ota askeltakaan...Kuvaa klikkaamalla kuva suurenee ja onneton koira erottuu metsän keskeltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti