Harkat

Olipa hauskat harkat Tuomarinkartanolla. Mentiin aika myöhään, kun ei töiltä aikaisemmin päästy. Saatiin vuoronumero 71. Tylsissämme ajeltiin maskuun kattelemaan huonekaluja ja palattiin hetken päästä takaisin, joilloin mentiin numerossa 31. Kierrettiin 2 kertaa rata ja pellot ympäri ja näin oli jo numero 59. Olisikohan ollut numerossa 63, kun tuli ilmoitus, että on liian pimeää ja rahat voi hakea takaisin....Jippii...

Ihme kyllä kumpaakaan ei v...tanu hirveesti. Tietenkin hiukan pänni, mutta massiivista raivonkiehuntaa ei potenut kumpikaan. Tosin jo eilen mietittiin, että jaksaako lähteä, kun kuitenkin joutuu odottamaan pitkään ennen juoksua...no joo...aivan sama...

Siinä odotellessa kehitettiin mielettömiä parannusehdotuksia harkkoihin :-D kuten, että joka 5s lähtö oli sellainen ryhmälähtö, johon voisi ilmoittaa koiransa. Lähtöön otettaisiin aina 6 koiraa...Näin ei tarvitsisi juosta ympäriinsä ja kysellä, että pääseekö samaan lähtöön teidän haukkujen kanssa?Toinen idea oli, että koejuoksijat ottaisivat myös vuoronumeron. Tämä helpottaisi treenailijoita, jotta he voisivat paremmin ajoittaa koiransa lämmittelyn.

Minulla on jo pitkään ollut ideana, että juoksukilpailuun pitäisi kutsua näyttelytuomari, jonka luokse koiran voisi omien lähtöjen välissä viedä. Ikäänkuin drive-in perjaatteella. Tuomari sitten kertoisi onko koira H vai EH vai jotain ihan muuta. Näin ei tarvitsisi luupääjuoksijoita viedä näyttelyihin "sipsuttamaan". Meidän koirista ei näet varmaan koskaan tule ratavalioita, koska omistajien kiinnostus näyttelytouhuja kohtaan on täysi nolla...Mutta kai siinäkin on kyse omista valinnoista..:D Muistan Doran kanssa käyneeni n 5 näyttelyssä (3pentukisaa), joista paras anti tuli viimeisessä messarin näyttelyssä, josta Dora sai turkin värityksen takia O. Oli siinä mieliala korkealla (http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=SF16305/93&R=15.4) :DNyt ajatuksena, että veisin koirani näyttelyyn, jossa saisin kuulla, kuinka ne ovat liian lihaksikkaita, karvattomia, liian karvaisia, liian laihoja, liian matalia, liian pystyt korvat, saa päässäni torvet soimaan...joo ei kiitos :-).

No juu. Kaiken kaikkiaan tää päivä ei ollut niin kauhea pettymys, kun voisi kuvitella. Koiria tuli ihan reippaasti ulkoilutettua ja ilmassakaan ei ollut valittamista.

Kuva on otettu Tikun ensimmäiseltä kotiviikolta...:)