Eilen olimme Tuomarinkartanolla harkoissa. Jouduttiin melko pitkään odottamaan omaa vuoroa, koska paikalle oli saapunut ihan kiitettävä määrä juoksutettavia. Oli monta koejuoksua ja myös niitä koiria, joiden mielestä oli kiva juosta omistajaa karkuun. Näiden karkulaisten kiinniottamisen seuraaminen on aika tuskaista katseltavaa, varsikinkin kun odottaa oman koiran kanssa omaa vuoroa radan tuntumassa. Karkulaiset ovat vielä niin ovelia, että päästävät omistajan ihan lähelle, mutta viimehetkellä väistävät kiinniottavaa kättä. Iloisena sitten haastavat emäntää tai isäntää leikkiin; ota kiinni jos saat. Hoikan kanssa ei juurikaan ole ongelmia, mutta Tikku huutaa kahelin lailla päästä radalle. Tikku täytyy nostaa syliin tai muuten huuto äityy kaameaksi kiljumiseksi.
Meillä koirat juoksivat samassa lähdössä ja ihan ok aikaan. Hoikka 18.8 ja Tikku 19. Tästä varmaan alkaa Hoikan alamäki, mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa. Kovin pulleaan kuntoon on mustavalkoinen päässyt, että kilojen karistaminen ei käy käden käänteessä. Kiiman aikana tuli vähän ylensyötettyä pentujen toivossa....
Tekstin alussa oleva kuva on otettu n kuukausi sitten. Siinä nautitaan kauniista kesäsäästä, jollaisia ei tainnut montaa suveemme mahtua. Kuvassa Hoikka yrittää saada Tikkua leikkimään, mutta Tikku suhtautuu äärimmäisellä varovaisuudella pyyntöön...ja en kyllä yhtään ihmettele :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti