Helpottaa...

Pahin ketutus alkaa jo helpottaa. Tietenkin harmittaa edelleen mutta se on ihan ok. Näille ei voi mitään. Näin jälkiviisaana on hyvä vetää analyyseja siitä, mikä oikeastaan meni vikaan ja pakkohan siitäkin on kirjoittaa muutama sana.

Koko kiiman aikana Hoikka ei vaikuttanut halukkaalta astumaan urosta. Oli jo päätetty, että H keinosiemennetään ja otetaan astutus ikäänkuin varmanpäälle. Hoikan proget nousivat ennätyshitaasti ja testi näytti alle viittä vielä, kun juoksun piti olla jo loppusuoralla. Koko ajan Hoikka yritti haluamattomuudellaan kertoa meille, ettei voi astua, koska päivä ei ole oikea. Todennäköisesti sellaista oikeaa päivää ei ollut koko juoksun aikana. Tietenkin halusimme yrittää, koska Hoikan pentuja odotettiin niin innolla. (tai ainakin minä odotin).

Lopputulos ei näin jälkikäteen ajateltuna ollut mikään yllätys.

Minulle kolahti parhaiten ultran tehneen ell lausahdus, että kaikista parasta on, jos astutus tapahtuu luomuna. Ja näinhän se on. Kyllä koirat itse "tietävät" milloin on oikea aika. Hoikka tiesi, ettei tämän juoksun aikana ole oikeaa aikaa.

Viime talvena, kun Hoikkaa yritettiin astuttaa ensimmäisen kerran niin Hoikka oli valmis hommaan. Ei pannut hanttiin ollenkaan. Tuolloin astutus kaatui teknisiin ongelmiin. Tietenkin olisi silloinkin pitänyt proget testauttaa. Ainakin näin jälkikäteen kiinnostaisi hirveästi.

Kirjoitin tuossa aikaisemmin, että kolmatta astutuskertaa ei tule, mutta nyt pidän vielä sen portin avoinna. Vielä hetken aikaa. Jos kolmas kerta tulee, niin sen olen nyt oppinut, että kuuntelen Hoikan viestejä tarkemmin. Jos ei ole halukas, niin ei yritetä väkisin. Mutta seuraavaan juoksuaikaan on puolivuotta aikaa. Mitä vaan voi tapahtua ja mieli muuttua vielä monta kertaa:D