Hoikka on parantunut leikkauksestaan todella hyvin ja vaikuttaa jo omalta itseltään. Mahan arpikin on siisti eikä ongelmia ole ollut. Hoikka ei ole yhtään kiinnostunut haavastaan ja kuonokopankin on voinut jättää pois. Ratajuoksuharrastuksesta on ollut tosiaan se hyöty, että koppa oli Hoikalle luonnollinen juttu. Se ei juurikaan siitä välittänyt.
Ratakisat ovat jo unohtuneet mielestä ja ihan hyvä niin. Mutta eiköhän vuodenvaihteen jälkeen ajatukset siirry taas treenaamiseen ja tuleviin kisoihin. Minusta on aivan käsittämätöntä, että Hoikan juoksuajat on taaksejäänyttä elämää ja en osaa kuvitellakaan millaista on kilpailla ilman niiden tuomaa stressiä. Hoikan ensimmäisestä kisakesästä lähtien on aina eletty niiden varjossa. Jopa koejuoksut meni plörinäsi, Hoikan vuotojen takia. Mutta nyt voi huokaista helpotuksesta....vai voiko. Ainahan loukkaantuminen voi pilata kauden/kisat. Tai sitten Hoikkaa ei enää kiinnosta juosta ollenkaan. Mutta ajatus siitä, että Hoikka saisi kerrankin kisata koko kesän saa vatsani vipattamaan...:DToivotaan parasta...
Uskon, että ensikesänä Tikkukin pyrkii jo kovien juoksijoiden kastiin....
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti