Pari päivää leikkauksesta takana ja Hoikka alkaa pikkuhiljaa toipumaan kovasta koettelemuksestaan. Kyllä mua on vähän sydämestä vihlonut ja olen potenut huonoa omaatuntoa, sillä eihän leikkaus ollut mitenkään välttämätön. Olen kovasti kuitenkin yrittänyt vakuutella itselleni leikkauksen hyvistä puolista ja ainakin märkäkohdun saaminen on nyt poissuljettu...
Dora sairasti märkäkohdun noin kymmenvuotiaana ja melkein vei koiran hengen. Dora oli alkaaut lyhyen aikavälin aikana saada toistuvia virtsainfektioita ja sillä oli voimakasta vuotoa juoksun aikana. Eläinlääkäri vakuutti minulle ettei kyse ollut kohtutulehduksesta, joten en osannut sitten asiaan reagoida tarpeeksi nopeasti. Yhden virtsatulehduksen jälkeen Dora alkoi voimakkaasti aristaa selkäänsä ja muutenkin liikkuminen oli vaikeaa. Ajattelin, että tulehdus oli levinnyt munuaisiin ja soitin eläinlääkäriasemalle asiasta. Vastaanoton virkailija sanoi, että vanhat koirat kärsivät usein selkäkivuista ja neuvoi ottamaan yhteyttä selkään erikoistuneeseen eläinlääkäriin. Varasin ajan pieneläinklinikalle ja sain sen viikon päähän soitosta. Päivää ennen varattua aikaa Doralla alkoi erittäin kamalan hajuinen vuoto ja koko koira alkoi olla todella huonokuntoinen. Toimitin Doran nopeasti eläinlääkäriin ja se leikattiin melkein samantien. Diagnoosi: märkäkohtu. Eläinlääkäri sanoi, että Dora ei olisi elänyt seuraavaan päivään, ellei sitä olisi heti leikattu. Koira oli kuulemma haissut vielä kamalammalta sisäpuolelta....enkä yhtään epäile....Leikkaus maksoi 617e...ja nyt Hoikan leikkaus puolta vähemmän... Nojoo...eli on siitä leikkauksesta jotain hyötyä....
Hoikka on kaksi yötä saanut nukkua välissämme ja se on ollut koiralle juhlaa. Tötteröstä luovuttiin heti ekana yönä, koska piiiiipitys oli ihan taukoamatonta. Laitettiin kuonokoppa tilalle ja Hoikka ollut todella tyytyväinen. Ei ole edes yrittänyt nuolla haavaa:D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti