Aurinkoa ja pihatöitä

Ihana ilma. Ollaan taas nautittu täysin siemauksin!!!

Täältä tullaan...

Vauhdin riemua!!


Auringonpalvoja #1

Syystunnelmia

Ota kiinni jos saat...(Tikku näyttää ihan "hyppyoravalta")

Mä teen susta kuuron..

Tässä istun enkä muuta voi

Missä Tikku?

Puolikkaalla kielellä on helppo juoda näin isosta astiasta

Tänään ollaan oltu koko perhe pihatöissä. Nurmikkoa ajeltu, paikkoja siistitty talvea varten...Koirat olleet tosi aktiivisia omissa hommissaan ja olen töiden lomassa käynyt papparazzina ikuistamassa niiden leikkejä...Ihana päivä ollut:D

Team-race

Ei olla kauheasti pingotettu. Ajatukset on jo näköjään lähteneet harhailemaan tulevista kisoista jo ihan muuhun...Vähän on haikeakin mieli, kun tietää, että pitkä talvi edessä ja radat hiljenee...Voi kun talvi olisi kaunis ja runsasluminen. Koirienkin kanssa on kiva liikkua, kun ei tarvi sohjossa kyntää...

Jos kaikki menee, niin kuin on suunniteltu (ja muistetaan ilmottautua), niin meidän osalta viimeiset kisat ovat Helsingissä juostava Team-race. Ihana Pikku-Tikkumme on kutsuttu silloin juoksemaan!!!Hoikkakin varmaan osallistuu sijoitusjuoksuun, mikäli kutsua joukkueeseen ei tule...Hoikkiksen kunto ei nyt ole ihan sitä, mitä se voisi olla, mutta ei siitä kannata stressiä ottaa...Ensi kaudella sitten...

Hoikan leikkauttaminen on ollut paljon mielessä. Mitään päätöksiä ei ole tehty, mutta hieman ollaan kallistuttu leikkauksen puolelle. Jos juoksuajat eivät kokoajan pilaisi Hoikan kausia, niin sen voisi ihan hyvin jättää tekemättä. Itse uskon, että Hoikan raskautuminen olisi mahdollista, mutta en oikein jaksa enää yrittää...Voihan tietenkin olla, että Hoikka ei leikkauksen jälkeen palaudu enää parhainpaan juoksuterään. Eli suo siellä, vetelä täällä...Juostaan sitten vähän hitaammin...:D

Kisakaudenlopetus....

Kisakausi alkoi unohduksella ja kai ne pitää myös lopettaa samalla tavalla...

Eli unohdimme ilmottautua ensi viikonlopun kisoihin Hyvinkäälle. Että sillee....Katotaan kehtaako naamaa näyttää vikoissa kisoissa...

Mitä Tikku etsii?

Tikku on viimeaikoina viihtynyt pihalla. Pari tuntiakin saattaa vierähtää, kun Tikulla on jotain tärkeää tekemistä? Mutta vielä ei ole selvinnyt, mitä Tikku pihalta etsii? Sinänsä todella hämmästyttävää, koska aikaisemmin oli ihme, jos koirat viihtyivät edes 15 min ulkosalla. Pihallamme olevan lammen takana on ehkä noin 700 neliön pöheikkö/heinikko ja siellä Tikku viettää aikaa nenä lakoontuneiden kasvien, pensaiden ja ruohon alla. Nenä käy ja Tikku on tarkkana, mutta koskaan se ei tunnu löytävän mitään. Parin tunnin etsimisen jälkeen koko koira on aivan mudan ja hiekan peitossa, eikä se tunnu sitä juuri haittaavan...

Olen paljon katsellut "vanhoja" valokuvia ja fiilistellyt koiriemme pentuaikaa. Allaolevassa kuvassa poseeraa Hoikan lisäksi Hanski ja Blanca, jotka ovat sille edelleen tärkeitä. Hoikka suhtautuu erittäin varauksella muihin koiriin, mutta jostain syystä se täysin avoimesti hyväksyy oman veljen ja emon. Pienenä Hoikka piti kovasti muista koirista ja koirapuisto oli sen lempipaikka. Mutta Tikun muuttaessa meille kaikki muuttui. Hoikasta tuli masentunut ja Tikun läsnäolo oli jotain aivan kamalaa. Se änkesi kirjahyllyihin tai nukkui ovensuussa. Ehkä noin vuosi meni, että Hoikka täysin hyväksyi Tikun laumaan. Tikun tulon seurauksen Hoikan luonne muuttui, iloisesta koirasta tuli kärttyinen laumanjohtaja...

JK-2008

Tikku Juoksukuningatar-kisan finaalin 4s. Omistajat oikein iloisia pienen rimppakintun sijoitukseen. HYVÄ TIKKU!

Hoikalla ei mennyt kauhean putkeen oma lähtö, mutta ei sentään kääntynyt kopissa. Maalissa Hoikka haastoi riitaa, mikä oli tietenkin tosi harmittavaa.

Kaiken kaikkiaan kisat aivan älyttömän ihanat. Aurinko paistoi taivaan täydeltä ja älykkäät järkkärit olivat jättäneet turhat koirien esittelyt pois. Edes Tikun ekan lähdön uusiminen pupuongelmien vuoksi ei haitannut kisojen kulkua, vaikka sitä kerkesinkin jo äänekkäästi kirota. Tikulla on ollut kauhean huono onni pupujen suhteen, sillä Mikkelissä, Tuomarinkartanolla sekä nyt Tampereeella pupun temppuilut ovat olleet enemmän sääntö kuin poikkeus...

Harkat

Olipa hauskat harkat Tuomarinkartanolla. Mentiin aika myöhään, kun ei töiltä aikaisemmin päästy. Saatiin vuoronumero 71. Tylsissämme ajeltiin maskuun kattelemaan huonekaluja ja palattiin hetken päästä takaisin, joilloin mentiin numerossa 31. Kierrettiin 2 kertaa rata ja pellot ympäri ja näin oli jo numero 59. Olisikohan ollut numerossa 63, kun tuli ilmoitus, että on liian pimeää ja rahat voi hakea takaisin....Jippii...

Ihme kyllä kumpaakaan ei v...tanu hirveesti. Tietenkin hiukan pänni, mutta massiivista raivonkiehuntaa ei potenut kumpikaan. Tosin jo eilen mietittiin, että jaksaako lähteä, kun kuitenkin joutuu odottamaan pitkään ennen juoksua...no joo...aivan sama...

Siinä odotellessa kehitettiin mielettömiä parannusehdotuksia harkkoihin :-D kuten, että joka 5s lähtö oli sellainen ryhmälähtö, johon voisi ilmoittaa koiransa. Lähtöön otettaisiin aina 6 koiraa...Näin ei tarvitsisi juosta ympäriinsä ja kysellä, että pääseekö samaan lähtöön teidän haukkujen kanssa?Toinen idea oli, että koejuoksijat ottaisivat myös vuoronumeron. Tämä helpottaisi treenailijoita, jotta he voisivat paremmin ajoittaa koiransa lämmittelyn.

Minulla on jo pitkään ollut ideana, että juoksukilpailuun pitäisi kutsua näyttelytuomari, jonka luokse koiran voisi omien lähtöjen välissä viedä. Ikäänkuin drive-in perjaatteella. Tuomari sitten kertoisi onko koira H vai EH vai jotain ihan muuta. Näin ei tarvitsisi luupääjuoksijoita viedä näyttelyihin "sipsuttamaan". Meidän koirista ei näet varmaan koskaan tule ratavalioita, koska omistajien kiinnostus näyttelytouhuja kohtaan on täysi nolla...Mutta kai siinäkin on kyse omista valinnoista..:D Muistan Doran kanssa käyneeni n 5 näyttelyssä (3pentukisaa), joista paras anti tuli viimeisessä messarin näyttelyssä, josta Dora sai turkin värityksen takia O. Oli siinä mieliala korkealla (http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=SF16305/93&R=15.4) :DNyt ajatuksena, että veisin koirani näyttelyyn, jossa saisin kuulla, kuinka ne ovat liian lihaksikkaita, karvattomia, liian karvaisia, liian laihoja, liian matalia, liian pystyt korvat, saa päässäni torvet soimaan...joo ei kiitos :-).

No juu. Kaiken kaikkiaan tää päivä ei ollut niin kauhea pettymys, kun voisi kuvitella. Koiria tuli ihan reippaasti ulkoilutettua ja ilmassakaan ei ollut valittamista.

Kuva on otettu Tikun ensimmäiseltä kotiviikolta...:)

Laiskottelua

Tää päivä on laiskoteltu. Tai oikeastaan minä ja koirat, Janne on tehnyt ahkerasti töitä pihalla. Koirille ilma on ollut liian kylmä, jotta ne menisivät Jannen kaveriksi pihalle. Kattellaan, jos huomenna mennään harkkoihin...

Meillä on hiukan pentukuumetta ja kovasti mietimme kolmannen koiran hankintaa...Menee kuitenkin kevään puolelle...ja muutenkin tämä syksy on jo niin kiireinen ja melkein joka viikonloppu on jo täyteen buukattu...

Aloitettiin tänään Tikulle b/monivitamiinikuuri, jos se edes vähän auttaisi tuohon halvaantuneeseen kieleen. Keinot on aika vähissä, mutta ainahan sitä kannattaa kokeilla. Ei siitä haittaakaan ole. Tikun kielihän ei ole kokonaan halvaantunut vaan toinen puoli. Kieli lipoo vain toiselle puolelle. Tästä huolimatta Tikku pystyy syömään, juomaan sekä hoitamaan itseään. Hieman hitaammin tosin kuin terveet koirat.

Päivänkuvassa Hoikka pelaa älypeliä. Siltä ei mene edes puolta minuuttiakaan, kun kaikki luukut on avattu ja namut syöty. Hoikka oppi tämän taidon jo pienenä pentuna...

HVK-cup

Tänään juostiin hvk-cup sekä sijoituslähdöt. Hoikkakin pääsi cuppiin mukaan, vaikka oli vasta toisella varasijalla. Sijoitus ei päätä huimannut, Hoikka oli finaalilähdön viimeinen. Mutta aika oli ihan hyvä 23.76, eli vauhtia alkaa jo vähän löytymään. Tänään Hoikka ei kääntynyt kopissa, mikä on sekin todella hyvä merkki. Viime syksynä Hoikka pääsi juuri kuntoon kauden vikoissa kisoissa. Taitaa käydä tänäkin vuonna samalla tavalla. Seuraava kisa Hoikalla on sijoitusjuoksu 21.9.08.

Tikku juoksi 350m sijoituslähdön. Koiria oli lähdössä 3 ja Tikku tuli toiseksi. Lähtö oli tosi tasainen ja Tikku hävisi voittajalle vain 0,05s. Tikun aika oli 24.25 eli ilman sertiä jäätiin. Mutta väliäkö tuolla. Rimpula tappoi rättiä aivan onnessaan. Tikun seuraavat kisat on Kuninkuusjuoksut 21.9.08. Tikulla on luokituspisteet 6!!!!!Kohti ykköstä mennään:D


Tänään oli kamalan kylmä päivä ja tytöilläkin piti olla takit kokoajan päällä. Muuten kisat oli todella leppoisat ja selvittiin ilman sählinkejä. Hieman tunnelmaa laski yhden salukin loukkaanuttua juoksun aikana...:(
Nyt kun syksy on saapunut niin on hyvä kaivaa kesävalokuvat esiin ja muistella niitä muutamaan kaunista päivää, joista saimme kesän aikana nauttia...;) Kuvat on otettu pihaltamme.

Hoikka palautuu

Tänään oli tarkoitus tehdä pieni metsälenkki, mutta kävelin vähän harhaan ja näin tehtiinkin vähän pitempi... Hoikka innostui jo sisällä, kun kysyin koirilta, että lähdetäänkö käymään ulkona? Olin aika yllättynyt sen reaktiosta edellisten kertojen nihkeyden vuoksi. Portilla Hoikka hieman jumitti, mutta ei tarvinnut kuin muutama kerta rohkaista, niin jo mentiin. TODELLA IHANAA. Olen ollut vähän harmissani mustavalkoisen tempuista, mutta niiden kanssa on vain opittava elämään. Hauska kuitenkin huomata, että jumittaminen ei ole pysyvä olotila:D

Meillä oli oikein rentouttava metsälenkki eikä mitään katastrofeja sattunut. Sitä kun ei koskaan tiedä etukäteen. Koirat totteli hyvin ja mun ei tarvinnut saada sydäreitä jatkuvalla syötöllä. Olin varautunut nappuloin, joten sain koirat aina hallintaan hyvinkin äkkiä. Olen hieman hermoheikko, joten ei kai ihme, että Hoikkakin hermoilee aika-ajoin.

Jossain vaiheessa meitä vastaan käveli nainen, joka talutti isoa mustaa suursnautseria. Nainen kertoi saaneensa huutia naapurissamme asuvalta pariskunnalta pitäessään koiraa vapaana. Olen aika epäsosiaalinen ihminen ja tutustunut naapureihini todella hitaasti vaikka vuoden jo ollaan asuttu täällä. Janne taas on hyvinkin paljon ollut heidän kanssaan tekemisissä. Kerran muistan kyllä itsekin saaneeni kamalat huudot Tikun karatessa naapuriin. Janne rakensi aidan ennätysvauhtia pihamme ympäri ja sen jälkeen kukaan ei ole paasannut. Tietenkin mua harmitti tytön/naisen puolesta sillä pidän itsekin koiria vapaana metsässä. Koskaan en kuitenkaan teillä tms tai jos ihmisiä tulee vastaan. En tiedä, miten treenaisin koiria, jos en pitäisi koiria irti.....metsässäkään. Sipoon koirametsä ei ole kauhean kaukana meiltä, mutta eihän sinne viitti aina ajaa, kun metsiä on tässä lähelläkin. Ihan jo saastumisen/ilmaston muutoksen kannaltakin ajateltuna...

Räpsin kuvia aina kun näin jotain mielenkiintoista. Kaatunut puu, kaatunut sieni, vihreää sammalta...ym. Koirat vilahtelevat linssiluteina:D

Metsällä

Ihanaa....tänään päästiin metsälle koko perheen voimin. Hoikka pani hanttiin taas kotiportilla, mutta tälläkertaa se ei jäänyt sinne kököttämään vaan lähti hitaasti kävelemään perässämme. Meidän muiden käännyttyä ryteikköön Hoikka jäi tielle pällistelemään ja yritti vielä saada muuta laumaa palaamaan. Pari juoksuaskelta sai Hoikan luovuttamaan ja sekin käänsi kurssinsa kohti pöheikköä. Joka askeleella Hoikka reipastui ja kohta jo käveli yhtä ripeästi kuin muutkin....IHANAA.

Metsässä Tikku taas haisteli ahkerasti ja tarkasti joka kohdan. On niin ihana seurata Tikun liikkeitä, kun se niin tomerana ja reippaana tutkii paikkoja. Hoikkakin alkoi rentoutua ja otti välillä pieniä pyrähdyksiä saaden Tikunkin innostumaan ja haukkumaan "siskoaan". Metsä reissun jälkeen kiersimme vielä kauniin metsätien, joka kulkee Bisa-järven ympäri. Sotunki on kyllä kaunis paikka asua ja metsäreitit aivan uskomattoman ihania. Mikä parasta, ne alkavat ihan kotioveltamme. Emme olisi varmasti koskaan muuttaneet tänne, ellei noita karvakasoja kuuluisi perheeseemme. Kulosaaren kerrostalo kolmio olisi aivan hyvin riittänyt meille kahdelle. Tietenkin kuvittelimme tänne muuttaessamme, että koirat olisivat iloisia omasta pihastamme mutta eipä se heille kauheasti merkitse. Silloin tietenkin viihtyvät, kun on kaunis sää ja olemme itsekin siellä touhuamassa. Ruohon ja mullan syöminen on ehkä kaikista kivoin harrastus, mitä karvakuonot tietävät...

Metsässä oli sen verran hämärää, että kuvista ei tullut kauhean hyviä. Päivän kuvassa Hoikka reippailee ja hyppää näyttävästi ojan yli. Sääli, että valo ei ollut ihan riittävä...

sataa sataa ropisee..

Maanantaina koirat olivat ihan reporankana. Aamulla, kun heräsin niin vastassa ei ollut ainuttakaan pitkäkuonoista. Hoikka makasi omalla pedillään makuuhuoneen portin luona ja Tikku omallaan olohuoneessa. Oli vissiin rankka viikonloppu kummallekin...

Kunnon lenkit ovat nyt olleet vähän tiukassa huonon sään vuoksi, sekä muiden velvollisuuksien painaessa päälle. Olen nyt kaksi päivää iltavuorossa ja olen kotona vasta yhdentoista aikaan. Päivällä aika on mennyt oman kunnon kohottamiseen.Työni dementiakodissa on senverran raskasta, että pelkkä koirien kanssa tuouhuaminen ei riitä vastapainoksi..Mutta ei sen puoleen Hoikka ei kävele askeltakaan vesisateessa, joten turha edes yrittää...

Luin viikonloppuna lehdestä, kuinka paljon muovi kuormittaa maapalloa ja kuinka se on jo pilannut arvokasta luontoamme. Maapallon merissäkin lilluu aivan käsittämätön määrä muovijätettä ja se ei maadu, vaikka kuinka pitkään siellä kelluisi. Itselläni nousi palakurkkuun ja tänään päätin tehdä ekoteon. Ostin bodyshopista shamppoota ja hiustenhoitoainetta, joiden purkit voi palauttaa takaisin kauppaan ja muovista valmistetaan energiajätettä. Tämä on pieni alku, mutta jostain se on aloitettava. Ainakin minulla kiinnostus heräsi kierrätysaiheeseen ja toivonkin, että tulevaisuudessa saisin kaikki jätteemme jonkinasteeseen kierrätykseen.

Turku cup

Turun kisat takana. Miten niitäkin nyt lähtisi kommentoimaan....

Hieman tunteita nostatti Hoikan kopitus, josta tuli kauhea farssi. Yksi koirista karkasi omistajaltaan ja pyöri pitkän aikaa maassa välillä jopa ylösalaisin naisen yrittäessä saada siitä otetta. Taisi pari kertaa kieltäytyä jopa koppiin laitostakin. Jossain vaiheessa samainen koira oli väärässä kopissa ja tuntui ettei piina lopu ikinä. No joo. Minä olisin räppässyt jo diskiä moisesta pelleilystä mutta jostain syystä koko touhu katsottiin läpisormien. Olin niin ällistynyt koko tilanteesta, etten saanut suutani auki ja huomauttanut asiasta. No joo. Olin aika raivona lähdön jälkeen ja kiukkua lisäsi vielä Hoikan rähinä pupun luona. Taisin nostaa Hoikan takajaloista ilmaan, että sain sen irti hässäkästä. Hoikka oli lähdön toinen ajalla 20.56. Ollaan mietitty, että taitaa olla oikeasti sekuntin parempi sillä mielestäni mikään lähdön aikana ei selitä moista notkahdusta....mutta aivan sama. En jaksa noita aikoja enää alkaa spekuloida...

Tikku juoksi aivan itsensä näköisen kisan. Omistajien mieltä lämmitti tietenkin, ettei nakupelle jäänyt Turku-cupin viimeiselle sijalle. Olisiko peräti 10/13.

Mutta vaikka Tikku ei sijoituksilla häikäisekään niin ei voi olla ihailematta pikkukoiramme räjähtävää lähtöä. Ihan tippa tulee linssiin. Ylläoleva kuva on syy siihen, miksi Tikku ylipäätään kilpailee:D

Ensi viikonlopusta sen verran, että mennään HVK:n kisoihin sijoituksista kisaamaan. Ratamestaruuskisat jää väliin. Ei ole oikein intoa nyt kun Hoikka ei selvästikään nauti kisailusta. Kolme lähtöä on liikaa sen kunnolle ja mielenterveydelle:D

Hyvinkään kisat!

Foto:Ilkka

Tänään Hyvinkää kutsui. Ihan kivat ja suht reippaat kisat. Hieman ajanotto tökki mutta ei nyt kauheasti yllättänyt. On vähän ollut ongelmana joka kisassa.

Hoikka pelleili taas kopissa ja kääntyi heti ympäri sinne päästyään. Sain juuri pamautettua oven kiinni nokan edestä, ettei livahtanut pihalle. On näköjään omistajat tuoneet liian aikaisin koiran radalle:). Onnellisia ovat omistajat, joiden koiraa ei vaivaa valeraskaus/masennus kiiman jälkeen:) Tosin nyt harrastaminen on leppoista puuhaa, kun ei tarvitse voitosta jännittää:D Hoikka oli päässyt kovaan lähtöön; kavereina juoksi velipojat Hansi ja Rokka sekä Baxter ja Fibi. Kopissa kääntymisestä huolimatta Hoikka sai hyvän lähdön ja oli heti Fibin takana kakkosena. Tietenkin pitkäjalkaiset pinkoivat sen ohi heti tilaisuuden tullen. Kaikkien yllätykseksi Hoikka ei ollut viimeinen maaliintulija vaan peräti tokavika. Mikä lie moka Baxterille tullut juoksun aikana:) Mutta Hyvä Hoikka, ollaan susta ylpeitä!!!

Tikulla ei mennyt ihan putkeen oma lähtö ja viimeisenä tuli maaliin kovasta pinnistyksestä huolimatta. Raukka oli parikertaa tönäisty poikittain juoksun aikana, mutta ei se ole ihme noin ilmavalta koiralta...:) Intoa Tikulla on vaikka muille jakaa ja kiljuminen aloitetaan jo hyvissä ajoin ennen radalle pääsyä. Joku saattaa ihmetellä, miksi Tikku kannetaan aina kopeille, mutta sitä remmissä sinkoilemista ja jumalatonta äläkkää on todella hermojaraastavaa seurata. Tikku on myös niin kaponen, että pujottelee valjaistaan helposti ulos...

Ihan ok kisa kaiken kaikkiaan. Ilmoissakaan ei ollut vailittamista.

Huomenna on kisat Turussa. Toivottavasti ilmat suosii silloinkin. Sateella kaikki on aina tyyyyylsempää.

Ensiviikonlopun kisoista en osaa vielä sanoa, että mennäänkö vai ei. Ailahtelen taas kahden vaiheella, eli parempi olla kirjoittamatta yhtään mitään...:)

Kuva on otettu eilen. Kiitos Ilkalle!! Kuvasta ei uskoisi, että koira on sama kuin pari päivää sitten metsälenkillä. Niin vauhdikkaasti siinä mennään!

Hoikka jumittaa...

Ajattelin tänään viedä koirat pitkälle metsälenkille, mutta toisin kävi. Hoikka alkoi jumittaa jo melkein heti kotiportilla. Se teki selväksi, ettei lenkki sovi hänen suunnitelmiin. Vaikka kuinka houkuttelin, maanittelin ja lopuksi jo vähän hermostuinkin niin ei meidän pieni mustavalkoinen koiramme suostunut ottamaan askeltakaan. Jossain vaiheessa kaappasin Hoikan syliin ja kannoin sitä pitkät tovit. Ajattelin, että jos saan sen kotiportilta kauemmaksi, niin se unohtaisi koti-ikävän. Tikku juoksenteli onnellisena pitkin mättäitä ja nuuhki joka kivenkolon. Mutta Hoikka ei suostunut ottamaan askeltakaan ei eteen eikä taakse. Lopuksi annoin periksi ja kannoin Hoikan takaisin kotiin.

Tämä ei ole mitenkään tavatonta Hoikalla. Jos ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Mutta hiukan minulle jäi epäillys, että onko nyt kaikki kotona. Toisessa takatassussa on pieni ihorikko, mutta ei Hoikka sitä aristanut eikä ontunut. Hoikkaa on kyllä aina ollut vaikea treenattava, koska jos se ei ole sillä tuulella niin askeltakaan ei kävellä. Voihan tietenkin olla, että kiimasta on liian lyhyt aika. Tuntuu kuitenkin niin hassulta, että viikonloppuna se oli intoa täynnä metsässä.

Viikonloppuna on kaksi kisaa, ja jos Hoikka ei yhtään piristy, niin on varmaan turha sitä ottaa mukaan.

Metsälenkiltä oli tarkoitus ottaa muutama juoksukuva mutta saatiin jotain ihan muuta. Kuvassa näkyy, miten Hoikka ei ota askeltakaan...Kuvaa klikkaamalla kuva suurenee ja onneton koira erottuu metsän keskeltä.

Harkat

Tänään ajeltiin oikein Hyvinkäälle harkkoihin. Syynä tähän rankka vesisade, joka aika takuuvarmasti hyydyttäisi Tuomarinkartanon pupun. Olin varustautunut kunnon sadepukuun, mutta käytännössä Hyvinkäällä ei satanut juuri ollenkaan.

Hoikka ja Tikku juoksivat tänään 350 samassa lähdössä. Meillä kävi hyvä tuuri eikä jouduttu odottamaan vuoroamme kuin ehkä vartti. Ja tultiin vielä aika myöhään paikalle!!

Lähtö meni ihan ok molemmilta koirilta paitsi, että Hoikka kääntyi kopissa.Onneksi se ehti kääntyä oikeinpäin, kun pupu tuli. Olin melko yllättynyt kääntyilyyn, koska onhan Hoikka jo ihan kokenut ratakoira. Mutta ehkä se juoksuaika vielä painaa taustalla. Itse juoksusuoritus oli Hoikan juhlaa vaikka Tikku kovasti pani kampoihin takasuoralla. Olisiko peräti johtanut Hoikkaa. Mutta niin se Hoikka vain oli ensimmäisenä maalissa aikaan 23.80. Olen tätänykyä hiukan skeptinen noiden aikojen suhteen, joten jätän kommentoimatta...

Tämmönen päivä tänään...

Kuva on Mikkelin juhannusjuoksuista vuodelta 2007

maanantai

Ihana nähdä miten Hoikka alkaa toipumaan juoksuajan masennuksestaan ja juokseminen taas maistuu. Usein puhumme, että kiiman jälkeen Hoikka alkaa taas olla oma itsensä, mikä tarkoittaa sitä, että koira ei ole masentunut eikä ylivirittynytkään. Ennen juoksua Hoikka on aivan kamalan takakireä, eikä yhtään katso kenelle leukaansa louskuttaa. Juoksun jälkeen taas masentunut eikä suostu askeltakaan kävelemään hihnassa. Mutta näiden kausien jälkeen Hoikka nauttii täysin siemauksin ulkoilusta ja juoksemisesta.

Tulimme juuri pihaltamme ja koirat vetelivät mieletöntä rallia toistensa kanssa. Tikku on aina hiukan varuillaan leikkiessään Hoikan kanssa. Mutta heti kun Hoikka menettää kiinnostuksen Tikkua kohtaan alkaa jumalaton räksytys. Tikku säksättää korvan juuressa ja Hoikka ei ole kuulevinaankaan, koska hän on aina se joka aloittaa leikit.

No ei voitu haavereilta välttyä tälläkään kertaa ja Tikku sai pitkän haavan etusääreen (tai miten sitä kohtaa nyt kuvaisi parhaiten). Ihan sen näköinen, että joku risu olisi siihen tökkäissyt. Jotain hyötyä on Tikun epäkuntoisesta kielestä, koska tuskin ylettyy sillä haavaa nuolemaan. Tosin Tikku on taitavasti oppinut käyttämään kieltään, vaikka se lipookin aina vain toiselle sivulle.

Ratauutisia sen verran, että koirat juoksevat ensiviikonloppuna molempina päivinä. Lauantaina Hyvinkäällä ja sunnuntaina Turussa. Täytyy nyt ottaa kaikki ilo irti viimeisistä kisoista, kun niitä kuitenkin talvella kaipaa. Olen miettinyt myös Hoikan kohtaloa tulevassa whippettien ratamestaruuskisoissa, että kannattaako sitä laittaa puolikuntoisena saamaan huonoja tuloksia ja sijoituksia. Mutta sitten havahduin siihen tosiasiaan, että eihän koirat ymmärrä näistä tuon taivaallista. Ne haluavat vain juosta ja sijoituksista viis. Ja näin ongelma ratkaistu. Hoikka osallistuu kisoihin, mikäli koira sekä omistajat terveenä pysyvät.

Päivänkuva on kuva Hoikasta juuri uuteen kotiin saavuttuaan. Voi miten ihanat pienet hampaat sillä oli!!!!