Kaikki hyvin...

Hoikka on parantunut leikkauksestaan todella hyvin ja vaikuttaa jo omalta itseltään. Mahan arpikin on siisti eikä ongelmia ole ollut. Hoikka ei ole yhtään kiinnostunut haavastaan ja kuonokopankin on voinut jättää pois. Ratajuoksuharrastuksesta on ollut tosiaan se hyöty, että koppa oli Hoikalle luonnollinen juttu. Se ei juurikaan siitä välittänyt.

Ratakisat ovat jo unohtuneet mielestä ja ihan hyvä niin. Mutta eiköhän vuodenvaihteen jälkeen ajatukset siirry taas treenaamiseen ja tuleviin kisoihin. Minusta on aivan käsittämätöntä, että Hoikan juoksuajat on taaksejäänyttä elämää ja en osaa kuvitellakaan millaista on kilpailla ilman niiden tuomaa stressiä. Hoikan ensimmäisestä kisakesästä lähtien on aina eletty niiden varjossa. Jopa koejuoksut meni plörinäsi, Hoikan vuotojen takia. Mutta nyt voi huokaista helpotuksesta....vai voiko. Ainahan loukkaantuminen voi pilata kauden/kisat. Tai sitten Hoikkaa ei enää kiinnosta juosta ollenkaan. Mutta ajatus siitä, että Hoikka saisi kerrankin kisata koko kesän saa vatsani vipattamaan...:DToivotaan parasta...

Uskon, että ensikesänä Tikkukin pyrkii jo kovien juoksijoiden kastiin....

Toipumista

Pari päivää leikkauksesta takana ja Hoikka alkaa pikkuhiljaa toipumaan kovasta koettelemuksestaan. Kyllä mua on vähän sydämestä vihlonut ja olen potenut huonoa omaatuntoa, sillä eihän leikkaus ollut mitenkään välttämätön. Olen kovasti kuitenkin yrittänyt vakuutella itselleni leikkauksen hyvistä puolista ja ainakin märkäkohdun saaminen on nyt poissuljettu...

Dora sairasti märkäkohdun noin kymmenvuotiaana ja melkein vei koiran hengen. Dora oli alkaaut lyhyen aikavälin aikana saada toistuvia virtsainfektioita ja sillä oli voimakasta vuotoa juoksun aikana. Eläinlääkäri vakuutti minulle ettei kyse ollut kohtutulehduksesta, joten en osannut sitten asiaan reagoida tarpeeksi nopeasti. Yhden virtsatulehduksen jälkeen Dora alkoi voimakkaasti aristaa selkäänsä ja muutenkin liikkuminen oli vaikeaa. Ajattelin, että tulehdus oli levinnyt munuaisiin ja soitin eläinlääkäriasemalle asiasta. Vastaanoton virkailija sanoi, että vanhat koirat kärsivät usein selkäkivuista ja neuvoi ottamaan yhteyttä selkään erikoistuneeseen eläinlääkäriin. Varasin ajan pieneläinklinikalle ja sain sen viikon päähän soitosta. Päivää ennen varattua aikaa Doralla alkoi erittäin kamalan hajuinen vuoto ja koko koira alkoi olla todella huonokuntoinen. Toimitin Doran nopeasti eläinlääkäriin ja se leikattiin melkein samantien. Diagnoosi: märkäkohtu. Eläinlääkäri sanoi, että Dora ei olisi elänyt seuraavaan päivään, ellei sitä olisi heti leikattu. Koira oli kuulemma haissut vielä kamalammalta sisäpuolelta....enkä yhtään epäile....Leikkaus maksoi 617e...ja nyt Hoikan leikkaus puolta vähemmän... Nojoo...eli on siitä leikkauksesta jotain hyötyä....

Hoikka on kaksi yötä saanut nukkua välissämme ja se on ollut koiralle juhlaa. Tötteröstä luovuttiin heti ekana yönä, koska piiiiipitys oli ihan taukoamatonta. Laitettiin kuonokoppa tilalle ja Hoikka ollut todella tyytyväinen. Ei ole edes yrittänyt nuolla haavaa:D

Hoikka raukka

Hoikka leikattiin tänään päivällä ja nyt on vielä ihan pöppörössä. Toivottavasti se antaa meille anteeksi kurjan temppumme. Leikkauksen jälkeen oli kyllä kaipaillut omistajiaan ja komeasti ulvonut niin, että eläinlääkäriaseman henkilökunta oli soittanut hakemaan koiran kotiin. Nyt on raukka makaillut pedissään eikä sieltä ole liikkunut koko iltana. Välillä aina päästää pitkän piippauksen, jos ei huomioida tarpeeksi....Ruoka ei ole maistunut...

Tikku on ollut hieman ihmeissään Hoikan hitaista liikkeistä.

Leikkaus

Rennosti ollaan otettu. Olen jopa hieman nauttinutkin, että on kisatauko. Jos nyt oikein laskin niin kesän aikana ollaan käyty 18 kisaa läpi...Aikamoinen määrä.

Pitkällisten pohdintojen jälkeen tulimme siihen päätökseen, että Hoikka leikataan, ja nyt onkin ensi maanantaina varattu jo aikakin...Että hyvästi pentuhaaveet... Toisaalta leikkaus on tosi huojentava juttu, sillä Hoikan mielialanvaihtelut kierron eri vaiheissa on olleet tosi rasittavia. Kaikki jumittamiset ja murjottamiset on sen jälkeen taaksejäänyttä elämää. Juuri tällähetkellä Hoikka on mitä ihanimmalla tuulella; saattaa yks kaks illalla alkaa leikkimään itsekeseen pallolla tai pehmolelulla. Elämänilo on ehkä oikea sana kuvaamaan Hoikan olotilaa..Mutta sen taas tietää, että mitä lähempänä juoksuaika on niin sitä kireämmäksi Hoikan mieliala muuttuu...Toivottavasti leikkaus tuo jotain muutosta siis tähän asiaan....:D

Vikat kisat!

Nyt loppui kausi meidän osalta. Tänään oli vikat kisat Tuomarinkartanolla (Team race). Kummaltakaan ei mennyt kisat ihan putkeen, mutta ei sen niin väliä. Ei nyt jaksettu niin kauheasti satsatakaan, kun harkkoja ja kisoja jäi väliinkin...

Kisakauden ehdottomia kohokohtia oli Hoikan Tähtisprintteri-kisan hopea sekä HSKP-mestaruus.

Tikun osalta parhaita hetkiä oli JK-nelonen sekä SM E-finaalin voitto!!!!Myös Mikkelissä Tikku laittoi hienosti parastaan:D

Nyt on katseet suunnattu kohti ensi kautta ja sen tuomia uusia haasteita. Toivottavasti molemmat koirat säilyttävät innon juoksemiseen ja pysyvät terveinä. Ja ei sitä tiedä, jos vaikka lauma kasvaa vielä yhdellä koiralla..